Historialliset elokuvat

Tässä yksi, jonka haluaisin nähdä kokonaan, kellään tietoa mistä löytyisi?

Black Death -leffa on hyvä.

Black Death - Official Trailer - In UK Cinemas June 11th:
https://www.youtube.com/watch?v=iEualA0ujdo

Mites tuolleen voi hienosti upottaa videokuvan foorumiviestiin...

...ja Flesh and Blood

Tuon Flesh & blood elokuvan päähenkilö on täällä erään käyttäjän avatarinakin.
Itse haluaisin nähdä jossakin vaiheessa ainakin nämä viikinkiajalle liittyvät elokuvat, mutta ei ole tullut vielä vastaan..

The Long Ships (1964)
Alfred the Great (1969)
In the Shadow of the Raven (1988)

Löysin kesällä youtubesta jo sen 1958 tehdyn "The Vikings" elokuvan, mutta oli valitettavasti aika kaukana autenttisesta viikinkiajan kuvauksesta, mutta muilta osin se oli kuitenkin ihan viihdyttävä leffa. Myös Antonio Banderaksen tähdittämä "13. soturi" on ihan katsomisen arvoinen elokuva tuosta aiheesta, mutta aika moniin muihin nykyajan viikinkileffoihin on yhdistetty jo liikaa scifiä tai fantasiaa.. Tai no ainakin se 2005 tehty Beowulf & Grendel oli tavallaan ihan ok, jos ei tiirannut tyyppien kamppeita liian tarkasti..

Samasta aihepiiristä on tehty myös ihan kiinnostavia dokumenttejakin, kuten viisiosainen "Blood of the vikings" ja eräänlainen kaksiosainen dokudraama "1066: The Battle for Middle Earth"

13 soturi oli ihan ok ja taistelukohtaukset ihan viihdyttäviä. Jotenkin se ei vaan tuntunut kovin viikinkielokuvalla. Enempi vähän Sormusten Herramainen episodi tyyliin rohanilainen pikkukylä vastaan paikallisen velhon örkit. Siitä on kyllä vuosikausia kun olen leffan kattonut, niin eipä nuo muistikuvat ole niin tarkkoja.

Kieltämättä 13.soturi jätti minullekin enemmänkin fantasiaelokuvan maun suuhun... mutta mietitään topicin otsikkoa "historialliset elokuvat". Mitä se tarkoittaa?

Aika usein, ainakin "keskiaikaisten" elokuvien tapauksessa tulee vastaan yksi ja sama ilmiö: leffa alkaa ihan jees, etenee tyydyttävästi...ja sitten ohjaaja/käsikirjoittaja/kuka nyt sitten ikinä heittää fantasiavaihteen päälle eikä millään oikein ole mitään väliä.

Aika monta vuotta aikaa siitä kun olen nähnyt Willem Dafoen tähdittämän "The Reckoning"-elokuvan, ei ihan tuoreimmissa synapseissa. Teatteriseurueen mukaan lyöttäytyvä munkki selvittää murhaa 1300-luvun Englannissa, jotenkin silleen se meni. Kelvollisesti puvustettu jne. mutta lopussa muistaakseni meni vähän "taiteelliseksi".

Samaa period-dekkarimeininkiä tietty klassikossa "Ruusun nimi"...paitsi että mielestäni leffan voi passata suoraan ja käyttää aikansa kirjan lukemiseen, aika eri laatugalakseista mielestäni.

Jeps. Eihän sitä nyt historiallisuutta voi historiallisilta elokuvilta vaatiakaan. Mutta edes jossain puitteissa voisi toivoa uskottavuutta. Taitaa olla niin, että "tavallinen" keskiaikainen tarina ei oikein kelpaa ja käsikirjoittaja saapi sellaset bumerangina korjailtavaksi "fantasiaa sekaan" käskyn kera. Sama pätee varmaan puvustuksen ja lavasteiden suunnittelua, "Eihän noi näytä miltään, komeenpaa pitää olla!" Sama aseissakin, "Mitättömän näköisiä, vähän Conan-barbaarin maailman aseiden ulkoasuun". Entäs taistelukohtaukset...

Flesh and Blood ja Black Death olivat minun makuun riittävän uskottavia leffoja lajissaan, vaikka Black Death oli aika vahvasti kauhuhenkinen leffa ja Flesh and Bloodista voi muistaakseni bongailla jotain vähän hönöjä juttuja, kuten että aika pikaisesti ruton saastuttamaa vettä juotuaan jengilla oli jo kunnon paiseet vartalossa. Oliko peräti heti aterian jälkeen tms. En oikein enää muista. Pitäisi katella joskus uudelleen.

Valhalla Rising oli komia trippi se. Parasta (vaikkei aina välttämättä realistisinta) tappelua ikinä. Hyvät rytinät ja eka kerta halfswordingia valkokankaalla oli Iron Cladissä. Kovasti odotan Mel Gibsonin Berserkriä kun miettii kahta edellistä historiallista leffaansa.

Kävin kattelemassa Valhalla Risingin trailerin. Mukavan karun ja synkän oloinen oli.

Haa! Onnistui tämä youtube-klipin upotuskin.

Tuo Riston mainitsema Ironclad oli päässyt näköjään jotenkin unohtumaan, vaikka ei mikään kovin vanha leffa ollutkaan. Itsekin pidin siitä, koska elokuvassa oli ihan mielenkiintoista kuvausta piiritetyn linnan puolustamisesta vain parinkymmenen miehen voimin. Eli ei siis kuitenkaan mitään suuria massataisteluita vaikka Kingdom of heavenin tyyliin, vaikka taisihan siinäkin jokin yksittäinen valtaustorni ja trebuchetti vilahtaakin..

Linnojen valtaamiseen- tai puolustamiseen liittyviä elokuvia olisi kyllä mukavaa nähdä enemmänkin. Olen tykännyt aiheesta siitä saakka kuin luin joskus aikoinaan Geza Gardonyin "Egerin tähdet" kirjan mikä kertoi unkarilaisen kaupungin puolustautumiseta Ottomaanien hyökkäystä vastaan 1550-luvulla ja se oli ainakin ihan hiton hyvä tarina.

Ironclad vaikuttu trailerin ja tarinan perusteella myös hyvällä. Täytyypä zoomailla mitä dvd-myynnistä löytyy. Olisi hyviä lahjaideoita ainakin itselleni ostettavaksi.

Hyville alan kirjoille voisi olla oma viestiketju?

Cdconista löytyy nyt tuo Ironclad dvd:nä 12 eurolla: http://cdon.fi/elokuvat/ironclad-17812163


...ja näyttää Valhalla Rising olevan Blu-ray+DVD -yhdistelmänä kybällä:
http://cdon.fi/elokuvat/valhalla_rising_(blu-ray%2bdvd)-11943472

Joulupukki saa toimittaa minulle nuo molemmat.

Keskiajalle sijoittuvien elokuvien arvionti menee lähinnä sillä tasolla, että parhaita ovat semmoiset, mitkä ovat vähiten väärin tehtyjä. Pyrin olemaan spoilaamatta mitään isommin, mutta voisin sanoa pari sanaa muutamastakin täälläkin mainitusta filmistä.

Ironclad oli tavallaan ihan jees, vaikka ehkä vähän lässähti loppua kohti. Ei niinkään juonellisesti, mutta historiallisesti. Yleinen oire näissä filmeissä. Jotenkin otti päähän se sivujuonne, missä tanskalaisten palkkasoturien päällikölle selviää, ettei Juhana maaton aiokaan pitää lupaustaan vaikuttaa paavin pyrkimyksiin käännyttää noi tanskalaiset kristinuskoon. Vaikka kyse on vain viittauksesta pääjuonen sivussa, niin mistäköhän Tanskasta oikein mahtoi olla kyse, kun tanskalaiset olivat olleet osa kristikuntaa jo miespolvien ajan Juhana maattoman aikana?

Valhalla Rising jakoi mielipiteitä raakasti kahtia tuttujeni joukossa. Siinä on kauniita maisemia, mutta omasta puolestani en muista yhtä pitkästyttävää leffaa aikoihin nähneeni. Puoliväkisin meinasin nukahtaa. Viikingit olis voineet edes vähän harjoitella tahdissa soutamista, ennenkuin päättivät näytellä veneilyä.

13th Warrior alkoi lupaavasti ja minkä filmin Ibn Fadhlanin pohjolan matkasta olisikaan saanut Antonio Banderas ja Vladimir Kulich (joka on muuten myös tuossa Ironcladissa) pääosia esittämässä, jos olisi maltettu kertoa se historiallinen stoori. En tarkoita, etteikö sitä olisi saanut vähän rivien väliin sijoitetulla actionilla maustaa, mutta kuten kaikki Michael Crichtonin kirjoista tehdyt filmit, niin kirjoittajan totaalinen välinpitämättömyys aihettaan kohtaan ja filmintekijöiden yhtäläinen perustutkimukselle vieras näkökulma paistaa lopputuloksesta turhauttavasti. Siis oikeasti viikingit päivittelemässä arabialaisen hevosen pienuutta!!! Kai se ihan kelpo fantasialeffa olisi, ellei sitä olisi yritetty sitoa historiallisen henkilön kautta todellisuuteen.

Pathfinder oli aika kamala. Vaikka viikinkien sarvikypäriä ja rahisevaa hengitystä perustelisi itselleen sillä, että nämä esitetään sellaisina demoneina maailman ulkopuolelta, kuin miltä nämä varmaankin Ameriikan alkuperäisväestön silmissä näyttivät, niin on vaikea löytää mitään eettistä pohjaa sille, että miksi elokuvan tekijät toistuvasti haluavat yhä tänäkin päivänä esittää valkoisen miehen ainoana kykenevänä sankarina. Jos alkuperäisessä norjalaisfilmissä Tiennäyttäjässä, jota tämä Hollywood pläjäys jäljittelee, olisi saamelaispojan sijasta esitetty, että saamelaisten suojelemiseen pahoilta suomalaisilta, tarvitaan suomalaisnuorukainen, niin eiköhän koko filmille olisi vain naurettu. Sensijaan Pathfinder pääsi kansainväliseen elokuvalevitykseen. Koko juttu oli hyvien näyttelijöiden raakaa väärinkäyttöä. Alkuperäisen norjalaisfilmin, eli Tiennäyttäjän näkisin mielelläni uudestaan, kun olen sen nähnyt vain kerran vuosia, vuosia sitten.

Arn filmit ovat siitä harvinaisia tuotoksia, että kerrankin elokuvat ovat parempia kuin kirjat, joihin ne perustuvat. Jan Guillou voi olla hyväkin dekkarikirjailija. En tiedä, kun en lue dekkareita, mutta hänen keskiajalle sijoittuvien kirjojensa pääongelma on tarinoiden kertojaääni, joka esittelee täysin pseudohistoriallista roskaa keskiajasta. Koska kertoja ei toista tietämättömyyttään valkokankaalle muutetuissa tarinoissa, ne toimivat paremmin. Muuten koko idea ruotsalaisritarista, joka lähtee Pyhälle maalle ristiretkeilemään aikana jolloin Itämeren piirissä tehtiin ristiretkiä ristiin ja rastiin on aika lapsekas ja vaikuttaa jotenkin turhalta keksinnöltä.

Flesh & Blood on omia suosikkejani. Nyt kun olen haukkunut muutaman filmin, niin tämän ansioksi sanoisin, ettei sitä tehtäessä ole yritetty liikaa. Eli, että juoneen ei ole väkisin liitetty ketään keskiajan suuria historiallisia nimiä. Stoori on selkeästi renessanssiajan ja hengen mukainen ja aika "graafinen". Puvustuksen pieniä puutteita ja taistelutekniikoiden kömpelyyksiä tai teatraalisuuksia korvaa hienosti mehevien ja uskottavien hahmojen laaja kaarti.

The Messanger on yksi hienoimmista keskiaikakuvauksista. Vaikka haarniskat ovat muovisen oloisia, niin ainakin on selvästi yritetty hakea ko. ajankohdan varusteita, eikä jotain epämääräistä yleiskeskiaikasta fantasiaroskaa internetin keskiaikakaupoista. Kampaukset eivät ole oman aikansa viimeisintä huutoa, vaan juuri niin korneja kuin tuolloin olikin. Lisäksi se on mielenkiintoinen analyysi siitä miten ihminen yleensä pyrkii heiastamaan uskonnolisia tunteita epätoivoisina aikoina.

Ritarin Tarina - uskokaa tai älkää - on myös suosikkejani. Vaikka filmi on täynnä pseudohistoriallista huuhaata, niin tekijöiden kunniaksi on sanottava, että erittäin onnistuneesti on stoori eriytetty mistään historiallisesta todellisesta kontekstista ja korostettu nykyihmisen näkökulman kautta sitä mitä turnajaiset merkitisivät keskiajan ihmisille. Vahva allegorinen rinnastus heti kättelyssä nykyurheiluun on mielestäni onnistunut ja tarina kulkee kuin juna alusta loppuun. Se on tarpeeksi kieli poskessa tehtyä, että epähistoriallisuuden voi antaa täysin anteeksi. Vähän samoin kuin Monty Pythonin parodiassa Holy Grail tai vaikka Terry Giliamin Jabberwockissa.

Sitten on koko joukko erilaisia Robin Hood tuotoksia, joista huonoinpia en viitsi paljon edes mainita. Viimeisin oli pettymys koska Kingdom of Heavenin jälkeen odotin Riddley Scottilta enemmän. Siinä alkupuoli on todella lupaava, mutta loppua kohti englantilaisen nationalismin esiinrynnistys on suorastaan masentava. Elokuvassa kaikki mikä toimi puvustuksen puolella oli suoraan KoH:in ylijäämävarastosta. Maihinnousualukset olivat varmaan Saving Private Ryanin ylijäämää. Kohtauksissa oli paljon kauniita kuvia, mutta itse stoori oli ankea ja suuri loppumättö jotenkin väkisin leffaan ympätyn oloinen. Puvustuksen modernisaatio, mikä toimi rehellisyyden takia Ritarin tarinassa lyö Robinia päin näköä kuin märkä sukka. Omia suosikki Robin hoodejani ovat edelleen -80 luvun Robin of Sherwood TV-sarja ja englantilainen Robin Hood elokuva, joka tuli epäonnekseen markkinoille samana vuonna kuin nolo Kevin Costnerin Varkaiden ruhtinas.

Kingdom of Heaven on siis omia suosikkejani. Siinäkin oli historiallisia virheitä, toki, mutta elokuva oli sentään hyvä sekä kuvastoltaan, hahmoiltaan, dramatiikaltaan että juoneltaan. Valitettavasti tämä pätee ainoastaan pitkään versioon. Elokuvateatteriversio on käsittämätön torso, josta on poistettu olennaisia juonihenkilöitä kokonaan. Kun olin alunperin käynyt teatterissa katsomassa filmin ajattelin etten enää koske siihen pitkällä tikullakaan, mutta kerran pitkän version katsottuani, katson sen aina uudestaan ja uudestaan.

Tuolla keskustelun alkupuolella killanvanhin postasi jonkun iänkaikkisen vanhan puolalaisen, tai tsekkiläisen filminpätkän. Itsekin näkisin mielelläni sikäläistä vanhaa ja uutta tuotantoa lisää. Jostain syystä vanhan itäblokin alueella otetaan historiallisten elokuvien teko vakavammin kuin hollywoodissa, tai ainakin niiden historiallinen uskottavuus. Jos kohta taistelu on elokuvissa aina kömpelöä, niin puvustukseen on ainakin suhteellisesti panostettu enemmän. Jos jostain vain saisi niitä käsiinsä. Juutuubista katselin taannoin englantilaisilla teksteillä varsin hienon ja uudehkon elokuvaversion Taras Bulbasta, joka kyllä nationalistisesta uhostaan huolimatta hakkasi mennen tullen jopa Yul Brünnerin tähdittämän vanhan hollywoodversion. Yksi uudempi filmi, jonka haluaisin todella nähdä on uudehko venäläinen Alexander Nevskistä kertova filmi. Onhan sen yksi pääteemoista, kuinka "Sasha" päihitti Ruotsalaisista ja Suomalaisista koostuneen ristiretkiarmeijan.

The Messengerin olin unohtanutkin. Enkä nytkään vähään aikaan tajunnut mikä oli kyseessä mutta siis Bessonin Jeanne D'Arc tietty.

Niin, piti sanomani että The Messenger / Jeanne D'Arc oli minustakin hyvä leffa Arn-sarjasta tykkäsin kanssa.
Kirjoissa päähenkilöt oli vähän yli nokkelaa ja modernia porukkaa ja Arnin läänitys tarinan loppuvaiheessa kyseisen mielikuvitus-Ruotsin modernein ja tasa-arvoisin paikka yms. Leffassa ei nekään piirteet tulleet niin esille.

Hyväri kirjoitti:
Valhalla Rising jakoi mielipiteitä raakasti kahtia tuttujeni joukossa. Siinä on kauniita maisemia, mutta omasta puolestani en muista yhtä pitkästyttävää leffaa aikoihin nähneeni. Puoliväkisin meinasin nukahtaa. Viikingit olis voineet edes vähän harjoitella tahdissa soutamista, ennenkuin päättivät näytellä veneilyä.

+1.

Hidas kerronta ei sinänsä ole väärin mutta jos Mikkelsenin tuijottelua tuijottaessa J.Turkan "Seitsemän veljestä" alkaa muistua mieleen nopeatempoisena jännitysnäytelmänä niin leffaa voinee kutsua hypnoottisen pitkäveteiseksi. "2001: Avaruusseikkailu" taisi löytää kyseenalaisen voittajansa tästä elokuvasta sillä saralla.

Aiemmin ketjussa joku taisi mainita ""Black Death"in. Elokuvan keskiaikaisuudesta en tiedä, sen olisi voinut sovittaa yhtä hyvin vaikka westerniksi, mutta olihan se näppärä pikku tuotos.

Historialliset elokuvat, joita tässä viestiketjussa on aiemmin esitelty, ovat sijoittuneet enemmän tai vähemmän keskiajalle. Heitän tähän yhden keskiaikaleffan, josta itse satuin pitämään. Kyseessä on The Reckoning vuodelta 2003. Syntiin langennut pappi ja teatteriseurue pyrkivät selvittämään kylässä tapahtuneen murhan. Kyseessä ei ole mikään eeppinen sotarymistelyelokuva. Puvustus on ajoittain ankeaa, mutta tunnelmallaan elokuva onnistuu saamaan minun sympatiat puolelleen.

https://www.youtube.com/watch?v=fZLtmY4jFqk

Toinen hyvä elokuva on Ruusun nimi. Siinäkään eivät aseet tosin näyttele suurta osaa.

Taisi olla tuo Jeanne d'Arc missä näytettiin muistaakseni aika erikoinen puolustusjärjestelmä jossakin linnassa.
Muurien sisään oli rakennettu kivestä siis jonkinlaisia kouru/putkirakenteita, joista kun pudotti yläpäästä ison kivikuulan sisään, niin se lensi melkoisella voimalla sivusuuntaan muurin ulkopuolen alareunaan sijoitetun pyöreän aukon läpi.

Oliko semmoisia oikeasti käytössä vai taasko vain pelkkä elokuvaa varten kehitetty rakennelma?

Se kuulajuttu tuntuu hieman epäilyttävältä, mutta varmaksi en mene sanomaan...

Turnerin maalaus d'Arcista

Tuli katsottua nyt lomilla se alkupuolella threadia mainittu Black Death elokuva.
Kieltämättä ihan kiinnostava kuvaus ruton, noitavainojen ja uskonnollisen fanaattisuuden aiheuttamasta kaaoksesta, mutta lopun meininki oli jo vähän liiankin masentavaa omaan makuuni.

Mikko Anttonen kirjoitti:Tuli katsottua nyt lomilla se alkupuolella threadia mainittu Black Death elokuva.
Kieltämättä ihan kiinnostava kuvaus ruton, noitavainojen ja uskonnollisen fanaattisuuden aiheuttamasta kaaoksesta, mutta lopun meininki oli jo vähän liiankin masentavaa omaan makuuni.

Onhan se sellannen synkkä-synkempi-synkin-leffa.

Onkos foorumin väki noteerannut vielä tuota History Channelin uutta draamasarjaa viikingeistä? http://www.imdb.com/title/tt2306299 Viides jakso tuli nyt viikonloppuna.

Autenttisuudesta voisi löytyä tietysti aina jotain parannettavaakin, mutta oli kuitenkin hauskaa huomata Jouko Aholakin yhdessä sivuroolissa.

Joo, on tullu katottua vissiin neljä ensimmäistä. Ihan ok pläjäys. Vähän fantasiaa ainakin vaatetuksessa (ja joku oli jo ehtinyt puuttua laivanrakennuksen epäaikaisuuteen, mutta siihen en osaa kommentoida), mutta mukavia yksityiskohtia esim. navigointivehkeissä. Hieman ihmettelin juonenkäännettä jossa kylän seppä pääsi hengestään varsin vähäpätöisen asian takia... Käsittääkseni taitavat käsityöläiset ovat olleet melko kovassa arvossa. Mutta ehkä Hollywoodviihde vaatii tuommosia...

Katoin still-kuvat tuolta Imdb:stä ja mun silmääni laivat näyttivät aika hyviltä, vaikka isoimmassa olikin jumaalaattoman kokoinen louhikäärmeksen pää keulakuvana (mikä sai isonkin laivan näyttämään mitättömän pieneltä). Siis semmoinen, että ottaa jo itsessään riskisti sivutuulta. Mutta ehkä se on lähteiden mukaisesti irroitettava.

Aika Skyrim henkinen puvustus. Jostain syystä siitä 1800-luvun taiteen luomasta populaarimielikuvasta ei näissä päästä eroon, että mahtavimmille miehille laitetaan noita naisten olkasolki-rintaketjut koruja. "Aikamoista cross-dressinggiä". Miekat näyttivät kaikki olevan aivan hirveässä kunnossa terät lommoilla ja muutenkin sen näköisinä, kuin olisivat jo muutaman sadan vuotta haudassa maanneet ja nahkavaatteista ja meikeistä en viitsi edes sanoa mitään, mutta totuus lienee, että jos stoori on hyvä, niin proppauksen mogille on valmis antamaan paljon anteeksi. Ainakaan noissa kuvissa ei ollut yhtään sarvikypäriä, eipä niissä ollut juuri muitakaan kypäreitä, mutta eipä ne niin yleisiä ole olleetkaan.

Sinänsä mielenkiintoista onpi se, miten samat typeryydet toistuvat populaarikulttuurissa vuodesta ja vuosikymmenestä toiseen. Tämänkin sarjan materiaalisen kulttuurin esitystavan lähdeaineisto olisi yhtä hyvin voinut olla vain 60-luvun Kirk Douglas leffa "The Vikings". Tietoa ja asiantuntiojoita kyllä löytyisi, mutta tuntuu olevan tärkeämpää ympätä nyky-muodin kuviot edellisten leffojen luomaan populäärikulttuuriin, kuin luoda jotain niin omintakeista, että olisi oikeasti otettu selvää mistään.

Pisteitä täytyy siis jakaa siitä, ettei filmiä tehtäessä päätetty käyttää 13. Soturin levypanssareita ja jättimäisiä miekkoja (jotka saivat isotkin miehet näyttämään kitukasvuisilta), tai Harald Hirmuisen sarvihattuja, kun nekin olisivat populäärimielikuvan puitteisiin mahtuneet...

Jep, olen myös katsonut ensimmäiset viisi jaksoa. Tässä vaiheessa ainoastaan jaarlilla näytti olleen jotain kangastakkia paksumpaa haarniskaa päällä. Propsit annan siitä että sarjaan on otettu jotain oikeita viikinkijuttuja, kuten se että hopean arvo perustui sen painoon (Hacksilver-economy ).

Aika perusasetelmalta tuo vaikuttaa. Pahimmista pahin jaarli kyykyttää tavallista viikinkiä, joka on pakotettu nousemaan vastarintaan.

Se diktaattorimeininki vähän ihmetyttikin, koska eikös viikingeillä ollut siihen aikaan kuitenkin melko demokraattinen yhteiskuntamalli, jos orjuuden kaltaisia yksityiskohtia ei oteta lukuun? Päälliköt valittiin äänestyksillä ja ei tainnut olla erityisen pitkään kestävä titteli jos väki ei ollutkaan enää tyytyväinen vaikka ryöstöretken johtajaksi valittuun tyyppiin..

Aguirre - Jumalan viha.
Tätä ei kai ole vielä mainittu.
Klaus Kinski & Werner Herzog yhteistyötä. Mukavan viksahtanut tunnelma.

Kapteeni Alatriste -leffassa oli muistaakseni ihan tehokkaan oloisia miekkailukohtauksia.
On kyllä aikaa kun olen tän nähnyt.

Alatristen tapauksessa, kuten valitettavan usein muutenkin, kannattaa käyttää energia kirjojen lukemiseen eikä filmatisoinnin tuijottamiseen

Tjudin kirjoitti:Alatristen tapauksessa, kuten valitettavan usein muutenkin, kannattaa käyttää energia kirjojen lukemiseen eikä filmatisoinnin tuijottamiseen

Niin, ei tuo noin elokuvana jäänyt mitenkään hienona kokemuksena mieleen, mutta miekkailut jäi.