kirja miekoista suomeksi

Pääseekö teidän kimppaan?

Jos kimppaan pääsee niin mukana ollaan.
Ilmoiltelkaa vaan milloin maksetaan ja minne.

Tänne heti yksi mulle nyt. Pitäisi muutenkin tehdä kirjaostoksia...

Kyllähän tuo hankkia pitää. Koetetaampa saada tuo kymmen henkeä kasaan! Ei pitäisi olla vaikeaa!

Mie kyselen kuinka moni ottaa täällä. Ilmottelen kun tiedän. Näitä tämmösiä kirjoja kun ei hirveesti tule niin pitäähän tämmöstä tukea. Tosin mieluummin oisin ottanu kunnon kataloogin Suomesta löytyneistä miekoista kunnon statsien ja tarinoiden yms olennaisen kera, mutta sitä odotellessa.

Tässäkin yksi tilauksesta kiinnostunut.

juu mulle ja kanssa.

Juu mulle kanssa. Ja varmaan pari thms:n puoleltakin ottaisi.

...minulle myös

Mulle kans.

... minulle myös.

Joo, mulle kanssa tommoinen, vaikka Unto Salo onkin aivan hömppä kirjoittaessaan uskonnollisista aiheista...

Kirjojen viimeinen tilauspäivä lähestyy, ja threadi on elänyt hiljaiseloa viime viikot.

Seuraavat nimimerkit näyttävät osoittaneen halukkuutta tilata kirjan:
Risto Rautiainen, Thamus, Kosti, M. Haverinen, Mikko Anttonen, Kirjuri, Timo S, Riikka, Hessu, Hospitaller, Hyväri

Ja mulla oli vielä muita tilaajia 6 kpl, joten 10 raja ylittyy helposti. Mä voi tilata nuo kirjat ja koittaa organisoida niiden toimittamisen haluajille.

Osa tilaajista on henkilöitä joita en tunne tai joiden yhteystietoja minulla ei ole. Joten voisivatko henkilöt Risto Rautiainen, Thamus, Mikko Anttonen ja Hospitaller ilmoittaa minulle yhteystietonsa vaikkapa yksityisviestillä, ja samalla varmistaa, että he varmasti haluavat moisen kirjan lunastaa, ja maksaa postimaksut kirjan lähettämisestä.

Hyvä Timo, että otit asian takaisin pöydälle. Pistähän kirjat tilaukseen!

Noniin nyt on läjä kirjoja tilattu. Odotellaan, että saan paketin postissa ja lopullisen laskun nenäni eteen niin nähdään mitä se täsmälleen maksaa, kaikkine kuluineen.

Sain omani tänään. Ei nyt mitään superylläreitä, mutta ihan kiva

Paksut sivut...

Pitääks nyt tituleerata herra Kirjailijaksi?

Niinkun pääsi jostain syystä lipsahtamaan ohi tuo tilauksen vahvistus (outoa kun luen tätä lähes päivittäin), niin meniköhän tämä nyt multa sivu suun?

Kyllähän tuo timo näytti sinunkin nimesi listanneen. Laita vaan timolle yhteystietosi jos et ole vielä niin tehny.

Omaa kappaletta odotellen...

Ei mennyt keneltäkään kirjat sivu suun. Kirjat viimein saapui minulle, mutta meninpä epähuomiossa sanomaan että lähettävät laskun kirjoista, niin en saanut vielä tietooni laskun loppusummaa... Mutta ilmoittelen asiasta kunhan tiedän enemmän..

Noniin nyt jos lähtisi kirja-asia rullaamaan...

Kirjan hinta 22,50e voi maksaa minulle käteisellä tai laittamalla kys. summan tilille
Nordea 159035-409899.

Turusta kirjansa hakevat voivat ottaa minuun yhteyttä, niin koitamme sumplia miten voisin kirjan toimittaa perille mahdollisimman vaivattomasti.

Ne jotka eivät pääse hakemaan kirjaansa Turusta, joutuvat maksamaan postipaketin verran ylimääräistä. (8,50€) = yhteensä 31€. Kun rahat näkyy mulla niin postitan kirjan. Paitsi jos haluaa alennusta muutaman euron, niin voin höylätä kirjan kansista 5mm pois, niin sitten sen paketin voi lähettää kirjeenä ja tulee muutaman euron halvemmaksi

Perille tuli ja hyvältä näyttää! Pikaisella selauksella huomasin että Suomestakin on löytynyt muutama muukin noita todella pitkäkahvaisia kahden käden miekkoja kuin se mikä roikkuu esillä Hämeenlinnassa. Nämähän taitaa olla tyypillisiä akselilla Tanska-Ruotsi. Kuvissa taisi olla yksi semmoinen "pretzel"-väistimellinen miekkakin. Jotenkin kutkuttaa ajatus että noiden yleisyyteen liittyisi jonkinlainen kyseiseen aseeseen liittyvä käyttötyyli. Jokin sellainen skandinaaveille oma.

Nyt kun lueskelin tuota kirjaa, niin hieman ihmettelin osia juttuja. Jos kirjoittajat olisivat vaikka lukeneet ristiin nuo toistensa jutut, niin olisi saattanut olla juttujen taso hieman parempi. Miks Kuopion miekka ei ollu tuossa keskiaikaisten miekkojen luettelossa? Miten joku miekka voi olla täydellinen? Onko rapiirit oikeasti erityisen kevyt miekkatyyppi? Ärgh. Vieläkin vaan se semmonen viktoriaanisen ajan ajatusmalli paistaa tuolta kirjoitusten takaa. Johtunee varmaan noista lähteistä jotka ovat osa kohtuu vanhoja...

On todella hienoa, että tästä aiheesta julkaistaan viimein Suomessakin täkäläisiin lähteisiin perustuen. Kirjassa on hienot kuvat. Itsekin jäin vähän ihmettelemään sitä, miten yleisvaikutelmaksi jäi, etteivät eri artikkelien kirjoittajat olleet käyneet mitään vuoropuhelua keskenään ennen julkaisua.

Kuten monet kirjoittajat toivat eri yhteyksissä esille on valitettavaa miten vähän tutkimusta meillä aiheesta onkaan. Ehkä asiantila tulee muuttumaan aikaa myöten.

Yksi valitettava Suomen historia kipukohta tuli tässäkin kirjassa esille. Eli se miten sattuman varaisesti historian ja esihistorian eri periodit on nimetty. Merovinkiajaksi meillä kutsutaan aikaa joka Ruotsissa tunnetaan Vendel-periodina, vaikka täkäläisten ainoat ja epätodennäköiset yhteydet ranskalaisiin merovinkeihin olisivat varmastikin kulkeneet Ruotsin kautta. Eestiläiset nimittävät tuota ko. aikakautta esiviikinkiajaksi, joka mielestäni on monin verroin osuvampi nimitys. Miksei sitä kutsuta Suomessa vastaavalla nimellä tai vaikka jonkin täkäläisen ko. periodin paikkalöydön mukaan?

Merovinkiaikaa meillä seuraa viikinkiaika ja niiden rajapyykiksi on täälläkin hyväksytty Lindisfarnen luostarin ryöstö, vaikka kulttuurisesti se onkin selkeästi Pohjanmeren tilannetta kuvaava, on se outo yhdistää tänne Itämeren puolelle. No, se on toki kansainvälisesti tunnustettu ajankohta ja sillä perusteella toimiin tiedemiesten välisessä dialogissa. Yhtä tunnustettu on viikinkiajan päättymisajankohta 1066 Stamford bridgen taistelu, mutta jostain tuntemattomasta syystä Suomessa on tutkijoiden keskuudessa yleistynyt katsoa viikinkiajan päättymisajankohdaksi meillä 1050 tai jopa 1025. Miksi näin? Meillä ei tapahdu mitään mullistavaa kulttuurista ilmiötä juuri noina aikoina. Seuraava epookki on sitten ristiretkiaika. Miksi katsoisimme sen alkaneen yli sata vuotta ennen ensimmäistä oletettua ristiretkeä?

Yleinen konsensus monien historiantutkijoiden keskuudessa on myös oletus siitä, ettei ensimmäistä ristiretkeä olisi lainkaan tehty, vain sen perusteella, että siihen viittaava lähde on n. 150 vuotta myöhemmin kirjoitettu kronikka. Teknisesti mainitun kronikan henkilöt eivät ole historiallisia henkilöitä, koska heistä ei ole aikalaislähteitä. Eli Lalli ja piispa Henrik. Kronikka kuitenkin kertoo historiallisesta henkilöstä, kuningas Erikistä, josta on olemassa aikalaislähteet. Huomatkaa, että kuningas Erik pyhä sai ko. pyhimys arvon juuri ristiretkensä tähden. Tuntuu aika laajamittaiselta huijaukselta, mikäli koko retkeä ei tehtykään.

Olen törmännyt jopa sellaisiin väitteisiin, ettei ristiretkiä olisi lainkaan tehty Suomeen, vaikka aikakauden ainoat kirjalliset lähteet ovat Vatikaanin arkistosta löytyvät ristiretkibullat. Tässä on taustalla laajalti levinnyt ajattelu, että kristinusko olisi saapunut Suomeen rauhanomaisesti. Tätä on perusteltu sillä, että polttohautaus vaihtuu ristiretkiajan alussa Suomen alueella ruumishautaukseen. Ajatus on absurdi. Vertailemalla naapurimaiden kristillistymiseen voi todeta, että sekä Skandinavian että Baltian maissa kristinuskon tulo oli väkivaltainen pakottamisprosessi. Molemmille alueille ruumishautaus oli saapunut kauan ennen kristinuskoa. Suomessakin ensimmäiset ruumishaudat ovat "merovinkiajan" alusta eli 700 vuotta ennen viimeistä hämäläisiä vastaan suunnattua ristiretkibullaa, jossa sanotaan näiden ottaneen vastaan pappeja sotilaallisen uhan alla, mutta pilkanneen ja tappaneen näitä heti uhan väistyttyä. Polttohautauksen vaihtuminen ruumishautaukseen viittaa pikemminkin heimoyhteisöstä päällikköyhteisöön muuttuvasta kulttuurisuuntauksesta, jonka tunnemme sekä Skandinavian että Baltian maista tuolta ajalta.

Naurettavin periodien nimeämisen sekamelskassa on ristiretkiajan vaihtuminen keskiaikaan. Kun Länsi-Suomessa ristiretkiajan katsotaan päättyneen noin vuonna 1200 jatkuu se jotenkin käsittämättömästi Itä-Suomessa vuoteen 1300. Tälle ei itse asiassa ole mitään perusteluita. Viimeiset varsinaiset ristiretket Suomen alueella ovat Ruotsin kuningas Maunu Erikinpojan 1348 ja 1351 välillä suorittamat sotatoimet Novgorodia vastaan. Nämä armeijat koottiin Tukholmassa, Turussa ja Viipurissa. Ne toimivat myös Narvasta käsin ja hyökkäyksen kohteena olivat sekä Käkisalmi että Nevan suistoaluetta ympäröivät alueet.

Vaikka Suomi tarkoitti alunperin vain Varsinais-Suomea ja kristinusko saikin varmaan täällä nopeammin vakaan aseman kuin Hämeessä, on jako epookin päättymisen kohdalla silti keinotekoinen ja jättää oudon hämärän vyöhykkeen Länsi- ja Itä-Suomen välille. Näin historian periodijako, jonka tehtävä olisi jäsennellä ja selventää historian katkeamatonta jatkumoa, toimii itse asiassa täysin päin vastoin.

Missään tapauksessa osoittamani ongelma ei ole topicin kirjan artikkelien kirjoittajien tahi toimittajan vika. Tämä kirja vain monien muiden joukossa osoittaa tuota keinotekoisesti luotua ongelmaa, josta joku kirjoittajista taisi valittelevaan sävyyn huomauttakin.

Ehdottomasti koen, että kirja oli hintansa väärti ostos.