Elävöitystä tämäkin...

Kertokaapa mielipiteitänne.

https://www.youtube.com/watch?v=xoGsVDRb7GM&feature=player_embedded

Kaikkea voi ilmeisesti elävöittää. Keskiajassa on tietty se etu, ettei kukaan tuu kertomaan, että "ei se noin mennyt, mä olin siellä oikeesti".

Pfff.. No mä olisin ainaski heti valmis "pelaamaan" Vietnamilaisten puolella. "Univormu" -pyjamat on takuulla halvemmat ja sitäpaitsi nehän voitti koko sodan. Oikeastaan jotenkin säälittävä toi GI efekti, josta noi tossa puhui, että jenkkiä leikkivät heput ei suostu kuolemaan. On noita kuolemattomia heppuja kyllä nähty muunkinsortin elävöitysmatseissa.

Mira A. kirjoitti:Keskiajassa on tietty se etu, ettei kukaan tuu kertomaan, että "ei se noin mennyt, mä olin siellä oikeesti".

Ruinasin mielipiteitänne koska halusin nähdä ajatteleeko joku toinenkin samoin kuin minä...

Alkuun en oikein osannut sanoa mikä tässä nimenomaisessa elävöityshommassa häiritsi...sehän on se sama "joku ihminen jossakin päin maailmaa on tämän oikeasti kokenut"-efekti joka tulee toisen maailmansodan reeactmenttejä katsellessa. Sota on jäätävää paskaa, ja sellaisen "leikkiminen" siten että mahdollisessa yleisössä tms. on seassa joku ns. ensi käden tietoa omaava...tuntuu jotenkin...rienaamiselta.

Tekopyhää? Myönnän. Se että olen mukana elävöittämässä raajojen silpomista miekalla olisi jotenkin..."parempaa/oikeampaa/kunnioittavampaa" kuin jos ampuisin ihmisiä silpuksi räkäpääkonekiväärillä... Mutta ainakin on tuo Miran mainitsema turvatyyny siitä että tuskin ilmestyy kukaan kertomaan omakohtaisia kokemuksia periodmätöistä...ja jos ilmestyy niin haluan todellakin olla kuulemassa!


Ja eipä taida kuolemiskieltäytyminen todellakaan olla ainoastaan näiden 'Nam-elävöittäjien synti. Okei, "Antikristuksen yö" ei ollut elävöitys vaan larppi...maaliosastossa, siis kuolemaan paikalle tulleena, alkoi todella nyppimään se varsinaisten larppaajien kuolemattomuusaura. Samapa tuo minulle, avustajana tarkoitukseni olikin kuolla, mutta varmistuipa se ettei todellakaan kiinnosta lähteä larppaamaan koska lapsuusajan pyssysodista tuttu "Eipäs osunut! Eipäs osunut!"- defenssi näyttää istuvan useissa aikuisissakin.
Onneksi olin kuollut naamalleni koska olisi ollut hieman noloa jos ruumis olisi virnuillut...pisti vaan oikeasti huvittamaan kun taistelun jälkeen kuulin joidenkin varsinaisten pelaajien ihan oikeasti, kiihtyneessä äänensävyssä, väittelevän siitä kumpi oli suurempi ilkeiden vastustajien lahtaaja...itse ainakin juoksin keihäiden kärkiin ilman suojauksen häivääkään. Jos jotkut saavat onnistumisen tunteita moisen uhrilampaan tappamisesta niin se heille suotakoon.

Vietnamin sota elävöityksen aiheena sinänsä...mikäpä ettei jos jotakuta sattuu puhuttelemaan. Itse koin tuon enemmänkin sellaisena "elämysreissuna" kuin elävöityksenä...jota me WSKssa tietenkin harrastamme juuri täydellisen oikein

Omana henkilökohtaisena haaveena on vielä jonakin päivänä lähteä Gettysburgiin kuolemaan. Tänä vuonna 150-vuotispäivä, joka nyt taitaa sitten mennä ohi

Yksi tuttu ruotsalaishemmo, joka elävöittää sekä viikinkejä, keskiaikaa, että toisen maailmansodan neuvostosotilasta kertoi olleensa mukana venäläisessä toisen maailmansodan elävöityksessä. Kehui, että pelkokin tuntui melkein aidolta, kun vasta juostuaan tulenosoituskentän yli tajusi, että siellä oli räjähteet turpeessa, jotka paukahti heti kun he olivat menneet kentän yli. Sanoi myös, että oli hienoa kun väkeä ja aitoja ajoneuvoja oli paljon. Hienointa kuulemma oli kuitenkin, kun hänen elävöittämänsä rykmentin oikeat veteraanit tulivat kyynelsilmin kiittämään heitä näytöksestä.

Ehkä toi rienauskin vähän riippuu siitä mitä aspekteja elävöitetään, tai kuinka se kyseenomainen sota lopulta meni. Vietnamin sota oli jenkeille traumaattinen kokemus, koska he supervaltana hävisivät alkeelliselle pikkumaalle ja sissiarmeijalle. Trendi, joka näyttää jatkuvan, vaikka sodan vempeleet käyvät monimutkaisemmiksi. Konventionaalisen sodan muottiin jämähtäneille kansakuntien mielikuville sissisota on ehkä terrorismia, mutta loppujen lopuksi se on se ainoa menetelmä, jossa pienet armeijat voivat voittaa suuret. Nimenomaan, se ettei tätä vahvemman oikeuden illuusiota ole käsitelty, tai pystytty hahmottamaan jenkeissä on syy miksi minusta vietnamin sodan elävöittämisessä eritoten on (ainakin ton videon perusteella) ongelmana "rienauksen" maku. Ei silti monet keskiajan elävöityksetkin on mun mielestäni tahattomia rienauksia.

Gettysburg, on myös jenkkien kansallinen trauma, mutta semmoinen joka on näennäisesti käsitelty. Ehkä elävöitys voi jopa toimia jonkinlaisena traumojen käsittelykenttänä. Se, että eri osapuolten jälkeläiset voivat esittää taistelua vahingoittamatta toisiaan on jo jotain sekin, kuten vaikka Puolan Grünwaldin/Tannenbergin elävöityksessä, johon sekä Puolalaisia että saksalaisia osallistuu sankoin joukoin.

Koskas me elävöitetään Suomen sisällissodan taisteluja? Tuntuisiko se rienaukselta?

Suomen sisällissota/kansalaissota/vapaussota/punakapina on sen verran poliittisesti latautunut traumakasauma että henkilökohtaisesti kierrän sen niin kaukaa kuin mahdollista. Tampereen kupeessa Vammalassa kätsäkouluilun myötä kolme vuotta viettäneenä huomasin että niillä seuduin ihmisten muisti, ja kyky kantaa kaunaa, voi olla toooodella pitkä.

Keskiajan elävöityksessä on tietty sekin hyvä puoli että homman taustalla olevat poliittiset kuviot ovat nykyajan ihmiselle kuitenkin sen verran vieraita että niihin on helppo ottaa etäisyyttä -> olla sen kummemmin kiinnostumatta jos se osa-alue ei nappaa niin paljon kuin esim. täydellisten nahkatöppösten aikaansaaminen.
Näin asian näkisi oleskeluyhteiskunnan edustaja joka toistuvasti jättää äänestysoikeutensa käyttämättä vaikka kansallissankarimme sen edestä ovat verissä päin taistelleet jne.