Nimistä

Tämä oli esillä vanhalla foorumillakin, mutta laitan tännekin;

http://www.s-gabriel.org/names/scandinavian.shtml

Juu jaa ottiatuota. Killan toistaiseksi melko vähäisen elävöitystoiminnan (vrt.näytöshistoriaan) aikana vaikuttaisi vallitsevana olevan linjaus jossa suoraan historiasta revityt merkki/avainhahmot (Esim.Ovaali Kirves) esiintyvät kyseisillä nimillään mutta muut ovat palloilleet omilla nimillään; tai jos se on ollut selvästi nykyaikainen niin sitten siitä on veivattu "wanha" versio.
Elävöitysraadin arvosteluperusteet (jotka kirjoitan puhtaaksi ihan lähitulevaisuudessa, oikeasti) edellyttävät hahmon luontia, ensimmäisenä askeleena sellaisen luomiseen on elävöitetyn hahmon nimi. Eihän se väärin ole käyttää omaa etunimeään mutta onko suhde tuohon kuviteltuun alter egoon vuosisatojen takaa liian tuttavallinen jos toimitaan näin? Ideana se että muuttuisiko suhtautuminen erilaiseksi jos pitäisikin reagoida ihan johonkin muuhun nimeen kuin siihen omaansa? Asenne muuttuisi ns.enemmän varuillan olevaksi? Kannustaisi ehkä huomaamatta funtsimaan hahmoa syvemmin?

Tämä nyt oli tällainen konsulttimainen "minä heitän pallon teille"-kommentti, ideointia herättämään. Jos jonkun vieraan nimen käyttäminen tuntuu vastenmieliseltä, jotenkin epäilyttävältä semi-larpilta ja suoranaisesti muodostuu esteeksi osallistua Killan elävöitystoimintaan niin unohtakaa koko juttu. Killanvanhin on vain tehnyt asian äärimmäisen helpoksi tuuppaamalla linkin tuohon meidän kaikkien ulottuville.

Veli Judin iski naulan kantaan jo vuosia sitten tuolla kysymyksellään johon me kaikki olemme olleet liian ujoja vastataksemme. Onko keskiaikahahmon luominen itselle enemmän vaarassa etääntyä kömpelöksi kesäteatteriksi, jos omaksutaan täysin toisen ihmisen identiteetti keskiaikahahmoa luotaessa oudon historiallisen nimen kautta, vai johtaako oman kyllin historiallisen nimen käyttäminen outoon oman minän ja keskiaikahahmon sulautumiseen skitsofreniseksi mössöksi?

Itse olen paininut tämän jutun kanssa iät ja ajat. Monissa keskiaikaseuroissa aloitetaan keskiaikapersoonan luonti valitsemalla nimi, joka sitoo tuon mielikuvitushahmon, joka on siis sinä kuvitellulla keskiajalla, johonkin tiettyyn kulttuuriin. Parhaimmillaan tämä johtaa, siihen että tuon hahmon nimi synkronisoi hänen vaatetustaan omaisuuttaan ja taustatarinaansa. Kuitenkin koska kiltalaisille kulttuuripiirin valitseminen jo lähtökohtaisesti karsii kaikkein mielikuvituksellisimmat Bysantin prinsessat pois, luulisi meille tämän olevan helpompaa. Jopa siinä mielessä, että olemme noin yleisesti aikoinaan päättäneet elvöittävämme 1300-luvun loppua täällä rakkaassa kotimaassamme.

Usein tämänkaltaisessa harrastustoiminnassa on vaarana, että elävöittäjien kesken syntyy muoti-ilmiöitä tai käytänteitä, jotka ovat puhtaasti elävöitysperäisiä, eivätkä mitenkään suoraan liity elävöitettyyn historialliseen ajankohtaan. Näin esimerkiksi kun elävöittäjille syntyy kuva keskiajasta karavaanariaikakautena, jolloin asuttiin hienoissa teltoissa ja kilpailtiin siitä kenellä on komeimmat arkut etc. Tai vaihtoehtoisesti kun elävöityksen painopiste on vaikkapa miekkailussa tai taistelujen elävöityksessä. Nämä erilaiset näkökulmat voivat jopa vahvistaa toisiaan, jos täytyy aina astua keskiajalle jossain tapahtumassa asuakseen teltassa ja heiluttaakseen miekkaa.

Mun mielestäni paras tapa ehkäistä tätä käytänteisiin ajautumista olisi tausta-ajatus siitä, että kaikki mitä teemme keskiaikaillessamme on osa jonkinlaista näytöstä, tai harjoitusta sitä varten. Tiedän, tämä kuulostaa hullulta, mutta pointti on siinä, että tapahtumissa yleisön silmä on kaikkialla. Myös muut elävöittäjät ovat tavallaan meidän yleisöämme. Vaikka treenaamme miekkailua aivan omaksi iloksemme ja teemme näytöksiä vain euronmerkit silmissä, jotta voimme rahoittaa harrastustamme, niin silloinkin kuitenkin olemme vastuussa siitä millaisen kuvan menneestä ajasta tarjoamme.

Keskiakahahmon idea ei mun mielestäni ole korostaa meidän ja menneen yhteiskunnan välistä vuosisatojen kuilua, vaan vahvistaa tunnetta siitä, että nämä henkilöt ovat oikeasti ihmisiä. Monien keskiaikaharrastajien kesken ei edes ihmisten oikeita nimiä tunneta, vaan oudot vieraskieliset keskiaikanimet on väännetty mitä kummallisimmiksi, mutta moderneiksi lempinimiksi. Vastaavasti hahmojen välinen kanssakäyminen on käsittämätöntä jäkittämistä ja suomifilmimäistä kirjakielen puhumista. Yhteiskunnallisen stratigrafian välisiä jännitteitä tällä ei suinkaan pyritä korostamaan, vaan päinvastoin kaikki pyrkivät olemaan tasa-arvoisempia kuin mitä edes nyky-yhteiskunta edellyttää.

Oma ajatukseni olisikin siksi, että hahmojen keskiaikanimet olisivat meille tuttuja oikeita nimiä. Itse kullakin meistä on aivan kelvollisia versioita nimistämme, jotta voimme puhutellat toisiamme luontevasti omilla nimillämme. Julistankin, että mua saa sanoa Hyväriksi vaikka puhuttelisikin keskiaikahahmollaan mun keskiaikahahmoaan. Ja jos sanoo mielummin Janiksi, niin kyllä siihenkin vastaan. Molemmat ovat aivan tarpeeksi valideja "keskiaikanimiä". Liikanimiä voi aina itselleen ehdottaa, mutta todellisuudessa sellaiset antoivat silloinkin, kuten nykyäänkin, henkilölle muut, eivät henkilöt itse.

"Ei nimi miestä pahenna", eikä varsinkaan luo keskiaikapersoonaa tai hahmoa. Meidän mielikuvamme keskiajan yhteiskunnasta voivat olla totaalisen vääriä. Mitä enemmän aiheeseen olen tutustunut, sitä vakuuttuneempi olen, että sen ajan ihmiset olivat aivan yhtä rentoja tuttujensa seurassa kuin mekin tänä päivänä. Mukavalle pomolle jutellaan vapautuneemmin kuin mulkulle. Jos yhteisö ei koostu jostain politiikkaa pelaavasta huippu aatelistosta, vaan vaikkapa (kuten suunniteltu) yhden rälssimiehen taloudesta, niin siinä kaikki tuntevat toisensa. Isäntä komentaa alaisiaan kuten työnjohtaja ikään, silloin kun porukka ei tiedä mitä tehdä, mutta tuskin vaivautuu koko ajan pomottamaan koko porukkaa. Erilaiset tekijät määrittävät tuon työyhteisön sisäisen "nokkimisjärjestyksen" mutta moista ei kuitenkaan tarvitse koko ajan demota täydellä teholla, koska menneenkin ajan ihmiset olivat koko ajan tietoisia sisäisesti omasta asemastaan. Tuosta asemasta ja järjestyksestä voisin kirjoittaa seuraavaksi toisessa topicissa, mutta miettikääpä mikä olisi teidän keskiaikanimenne julkaiskaa se täällä ja pyytäkää apua, jos tuntuu vaikealta. Jooko?

Vastaavasti hahmojen välinen kanssakäyminen on käsittämätöntä jäkittämistä ja suomifilmimäistä kirjakielen puhumista. Yhteiskunnallisen stratigrafian välisiä jännitteitä tällä ei suinkaan pyritä korostamaan, vaan päinvastoin kaikki pyrkivät olemaan tasa-arvoisempia kuin mitä edes nyky-yhteiskunta edellyttää.

Voisiko tämä liittyä siihen ylikorostuneeseen kohteliaisuuteen; halutaan että kaikilla on kivaa. Harrastuksen pitää olla pelkästään mukavaa, arjessa kun on kaikkea pa$kaa, vittumaisia pomoja ja kiusaavia työkavereita jne. Eikä siinä mitään, sehän hyvä asia, mutta ei kuvaa sitä aikaa mitä pitäisi. Kirjakielenkäyttö taas ylikorostaa sitä että ei osata olla sinut tilanteen/roolinsa kanssa, vaan alleviivataan että ei tässä nyt puhu _minä_ vaan tämä hahmo jota esitän.