Erikoinen aselöytö Hämeestä

Olen suunnitellut jo jonkin aikaa metallinpaljastimen hankkimista ja seurannut samasta syystä myös aarre maan alla foorumia aina silloin tällöin. Yleensä sen foorumin tyypit löytävän vain kaikenlaista vanhaa rautaromua, kotitarvekaluja ja 1600-1800 lukujen kuparikolikoita, mutta bongasin äsken myös yhden aika mielenkiintoisen aselöydön. http://www.aarremaanalla.com/foorumi/viewtopic.php?t=5279

Oiskohan ruoskanpallo tullut jonkun ryöstelevän kasakkaporukan mukana, vai olivatko tuon tyyppiset "sotaruoskat" käytössä myös suomalaisillakin? http://mlab.uiah.fi/mulli/html/media/valokuva/tya631_190.html Edellisestä linkistä päätellen ainakaan löytöjä ei ole ollut paljon suomessa, mutta siellä oli linkki venäläiselle foorumille missä oli useitakin juuri saman muotoisia pronssipainoja. http://translate.google.com/translate?hl=fi&langpair=ru|en&u=http://domongol.su/viewtopic.php%3Ff%3D77%26t%3D1421

Olisi ihan hauskaa tehdä jossakin vaiheessa vaikka myös oma rekonstruktio samasta asetyypistä, mutta pitäisi varmaan tietää enemmän sen ruoskan muistakin yksityiskohdista. Ei siinä kehtaisi kuitenkaan mitään kettinkiä käyttää kuten normaaleissa sotavarstoissa/flaileissa.

On kyllä erikoinen joo.. Ei ole kauheasti tullu tommosia vastaan.

Ainahan nuo on mielenkiintoisia projekteja, ei muuta kuin väsäämään vaan!

Tuossa vähän piirustuksia ja valokuvia slaavilaisista sotaruoskien ja nuijien painoista missä on käytetty samaa kantikasta muotoa. (Muistaakseni myös noita pisaranmallisia painojakin on löytynyt ainakin pari kappaletta suomestakin.)





On tuo itämaisempi koristelutyyli kyllä perhanan hyvän näköistä ainakin omaan esteettiseen silmääni.

En löytänyt netistä kuvia missä näkyisi kokonainen ratsumiehen sotaruoska varsineen, mutta kun luin pari viikkoa sitten Aarno Karimon "Kumpujen yössä" kirjaa, niin Joutselän taistelua käsittelevän tarinan lopussa oli kuvituksena pieni piirustus 1500-luvun venäläisestä miekasta ja ruoskasta, mitkä oli selostustekstin perusteella piirretty helsingin sotamuseosta löytyvien aseiden perusteella. Yritin googlata netistä kuvia vastaavista ruoskista, mutta ainoastaan tämä yksi intialainen versio oli varren ja mittasuhteiden puolesta aika lähellä sitä Karimon piirtämää asetta, mutta kettinki oli tuossa kuitenkin eri näköistä ja ehkä vähän liian pitkä varteen verrattuna. http://www.cowanauctions.com/itemImages/gg9831.jpg

Hyviä piirroksia. Tekstit on vaan vähä epäselviä...

Tuommoset opukset on kyllä ihan aarteita. Monesti vaan pitäis osata kieliä että sais vähän syvempää infoa käsiteltävästä kappaleesta.

Samalla nettisivulla pystyi selailemaan enemmänkin vanhoja venäläisiä historiankirjoja ja ainakin otsikot saa helposti englanniksi googlen käännöstyökalulla: http://club-kaup.narod.ru/kaup_r.html

Varsinkin nämä aseisiin liittyvät kuvitukset olivat hienoja, http://club-kaup.narod.ru/kaup_r_arcussr_drrus_7_table.html mutta oli siellä joissakin muissa osioissa paljon piirroksia myös koruista, vaatteista ja muistakin kamppeista.

M. Haverinen kirjoitti:Hyviä piirroksia. Tekstit on vaan vähä epäselviä...

Tuommoset opukset on kyllä ihan aarteita. Monesti vaan pitäis osata kieliä että sais vähän syvempää infoa käsiteltävästä kappaleesta.

Vähän myöhässä, mutta:

Tekstit on vain materjaalia, löytopaikkaa ja aikakausi. Ekstranopea venäjän kielen kurssi:
Железо - (железа) - rauta
Бронза (бронзы) - pronssi
Кость (кости) - luu
Тип (esim. Тип III) - tyyppi
вв/в - vuosisata, engl. century.
булава - nuija
кистень - eng. flail. SUomeks en tiedä.

Jos tämä on avuksi.

Ja joo, terveisia Skotlannista.

Mikko Anttonen kirjoitti:Olen suunnitellut jo jonkin aikaa metallinpaljastimen hankkimista ja seurannut samasta syystä myös aarre maan alla foorumia aina silloin tällöin.

Jokos kyseinen vehje on tullut hankittua?
T: nimim. "mä ostin jo"

En ole vielä. Olen yrittänyt saada veljeäni kiinnostumaan aiheesta, jotta ostettaisiin kimpassa sitten yhteinen laite. (Mielessä on pyörinyt esimerkiksi Golden Mask tai Garret Ace 350) Kuulemma helpottaisi hommaa jos olisi Pro pointter vielä lisäksi siihen multapaakkujen tarkempaan seulomiseen.

Vasta oli Etelä-Saimaa lehdessäkin juttua, kun noin 15 kilometrin päästä kotipaikastani löytyi äskettäin ilmeisesti merovinkiaikainen pronssikampa ja olisi hiton hienoa törmätä itsekin johonkin vastaavaan. Perimätiedon mukaan kotikunnastani oli löydetty myös pronssinen keihäänkärki joskus vuosisadan vaihteessa, mutta löytäjä oli valitettavasti sulattanut sen ja käyttänyt materiaaliksi kinnasneuloihin ennen kuin kukaan museotyyppi ehti kuulemaan asiasta..

Noi metallinilmaisimet on vähän kaksipiippuinen juttu. (Vai pitäisikö sanoa kaksiteräinen?) Esimerkiksi Englannista on viime vuosina tullut tiuhaan uutisia hienoista aarrelöydöistä, joita harrastelija-arkeologit ovat löytäneet metallinpaljastimella. Mulla ei ole mitään sitä vastaan, että vastuullinen tyyppi tekee oma-alotteista iventaariota metallinpaljastimen kanssa, mutta sitten on myös semmoisia "tomb raidereita", jotka kaivavat löytönsä maasta, ja myyvät sen jollekin sikarikkaille keräilijöille.

Historiallisesti keräilijät ovat olleet merkittävässä asemassa. Yksityisten keräilijöiden (antikvarinistien) kiinnostus synnytti alunperin tarpeen lähteä kehittämään sellaista tieteenhaaraa kuin arkeologia. Monet muinaiset esineet joita meillä on tänä päivänä, eivät olisi olemassa ilman hartaita keräilijöitä, jotka ovat säilyttäneet noita artfakteja omissa kokoelmissaan. Valitettavan usein itse esineen alkuperästä on vain niukasti tietoa. Silloin sellaisten esineiden ajoitus joudutaan etsimään paralleeleista, joiden ajoitus tunnetaan. Ajoituksia esineille voidaan saada esim. jonkin tietyn aikakauden taiteesta, tai sitten vaikkapa radiohiilianalyyseistä esineiden alkuperäisillä löytöpaikoilla, tai löytöä peittävien maankerrostumien avulla. Senkin tähden löytöpaikan koskemattomuus on äärimmäisen tärkeä asia, silloin kun niitä suinkin päästään tutkimaan.

Keräilijä saattaa olla aivan asintunteva tyyppi periaatteessa ja konservoida esineen, niin että se todella säilyy, tai sitten täysiä torvi, jonka käsittelyssä ko. esine vain yksinkertaisesti tuhoutuu jouduttuaan kontaktiin ihmiskäsien ja vaikka vain ilman kanssa. Suurin pelko kuitenkin on, että innokas harrastaja (riippumatta siitä myykö hän esineen valtiolle museoon vai e-bayssa hullulle keräilijälle) tuhoaa löytökohteen. Tieteenä arkeologian tehtävä ei ole vain löytää jänniä esineitä, vaan selvittää löytöyhteyden ja paralleelien avulla, millaisia menneen ajan kulttuurit olivat.

Vastuullinen löydöntekijä ei edes yritä ottaa löytämäänsä esinettä esiin enempää kuin selvittääkseen onko kyseessä pullonkorkki vai muinainen artfakti. Sen sijaan tehtyään löydön, jota hän ei tunnista moderniksi ottaa yhteyttä museovirastoon ja antaa ammattilaisen arkeologin tulla tekemään löydön talteenoton. Tämä jo senkin takia, että monet useamman vuosisadan maansisässä olleet metalliesineet ovat käyneet niin hauraiksi, että ilman asianmukaista kaivausta, itse esine tuhoutuu. Tieteen kannalta esinettä tärkeämpää tai ainakin yhtä tärkeää tietoa saattavat olla löytöpaikka, löydön syvyys maan sisällä, ja monet esim orgaanisista aineista koostuvat ihmistoiminnan jäljet itse esineen ympärillä.

Jeps. Löytöpaikkakin vaikuttaa tosi paljon siihen mitä kaikkea siellä uskaltaa tehdä. Esimerkiksi jos harrastaa metallin etsimistä viljellyllä pellolla joka kynnetään vuosittain, niin omilla kukkalapiolla kaivamisilla ei ole luultavasti mitään merkitystä semmoiseen jo lukemattomia kertoja muokattuun maastoon. Pellot ovat myös siinä mielessä kiinnostavia paikkoja, että pitkään asutuissa paikoissa niihin on kuskattu myös kaupunkien maatuvia jätteitä lannoitteeksi ja tunkiokuormien mukana on tullut herkästi myös ihmisiltä hukkuneita kolikoita tai muita pienesineitä tms. (Itse olen suunnitellut tsekkaavani muun muassa paikkoja mihin kaduilta auratut lumet viedään tällä alueella sulamaan, koska niiden mukana luulisi tulevan myös ihan nykyaikaisiakin kolikoita.)

Balttian maissa ja muualla itä-euroopassa alkaa olla jo huolestuttavan paljon historiallisten kohteiden luvatonta kaivelua ja pelottaa että missä vaiheessa keksivät laajentaa reviiriä myös tänne. Rannikkoseudun suurempien kaupunkien lähistöillä on kuulemma jo alkanut löytymään epäilyttäviä kuoppia myös suojelluilta alueilta, mikä helposti mustaa rehellisten harrastajienkin mainetta.