Veriura

Hei vaan

Kaipaisin tietoa veriuran takomisesta rautakautiseen miekkaan. Millaisia työkaluja käytätte, tai tiedätte käytettävän? Etenkin leveän veriuran takominen viikinkiaikaiseen miekkaan mietityttää. En ole internetistä tai kirjallisuudesta löytänyt neuvoja tuohon hommaan, ja tuli sitten mieleeni jotta täällä varmasti tiedetään.

Olen takonut konevasaraan tekemälläni työkalulla kapeahkoa veriuraa, työkalu on samantapainen kuin tässä kuvassa http://t0.gstatic.com/images?q=tbn:lLxoeqWZ1juOZM:http://www.myarmoury.com/talk/download.php?id=24550 Työn jälki on nähtävissä deviantart sivullani http://jarkko1.deviantart.com/#/d3311c5 Pitäisikö vain olla sitten toinen samanmoinen työkalu mutta leveämmillä iskupinnoilla jolla levittää ensin taottua kapeaa veriuraa? Tuollatavalla urasta tulee jokatapauksessa tasaisen leveä alusta loppuun, monissa miekoissa ura kuitenkin kapenee kärkeä kohti. Kavennetaanko uraa sitten vain takomalla terää kapeammaksi kärkeä kohti, vai onko uran kapeneminen otettava huomioon jo sen teko vaiheessa?

-Jarkko

Moi vaan!

Kapeammat urat olen tehnyt hyvin samankaltaisella työkalulla minkä kuvan linkitit. Työkalu kiinni alasimeen ja isolla (3kg) käsivasaralla päälle tai sälli apuna. Konevasaran käytön koin hieman "epävakaaksi" mutta senkin kanssa saa varmasti tehtyä pienellä harjoittelulla. Minulla on vastaava työkalu leveille urille, mutta olen enemmän ja enemmän vakuuttunut siitä, että viikinkiaikaisten miekkojen urat on tehty pyöreäpintaisella alsimella ja vastaavan muotoisella vasaralla. Jos katsoo miekkojen poikkileikkauksia niin näkee että urat ovat hyvin matalia, joskus lähes suoria pintoja. Kun sen lisäksi vertailee muutamia alasin löytöja samalta ajalta, ei uran tekeminen miekkaan enää tunnukaan niin ihmeelliseltä projektilta...

Jos päätät käyttää välityökalua niin en kyllä näe tarpeelliseksi tehdä ensin kapeaa uraa jonka sitten lyö uudestaan leveämmäksi. Kapean työkalun jäljet voivat jäädä helposti näkyviin ja se tietää paljon hiomista, eikä lopputulos välttämättä miellytä silmää. Kyllä se ura siihen syntyy suoraan sillä leveälläkin työkalulla.

Takomisen jälkeen olen hionut urat suoriksi ja tasaisiksi "kelkalla", eli puukapulalla jonka reunan hion oikean muotoiseksi kullekkin uralle. Sitten vaan karkeaa santapaperia ja loputon hankaaminen voi alkaa. Leveät urat voi ottaa alkuun nauhiksen rullan päällä, mutta sen kanssa saa aina olla vähän varovainen. Sen jälkeen sama kapula ja hienompaa ja hienompaa paperia (tai hiomakangasta. minä nyt vaan aina puhun papereista).

Uran leveyttä voi säätää parhaiten sen syvyydellä ja terän paksuudella. Tasasyvä ura kapenee kärkeä kohti hyvin elegantisti samaa tahtia terä ohentuu. Jos tämä kaventuminen ei mielestäsi riitä kannattaa ura jättää takoessa vähän matalammaksi kärkeen päin ja hioa haluttuun leveyteen (=syvyyteen) kun terä on halutussa paksuudessa. Uran sädettä ei ehkä kannata yrittää muuttaa, sillä se voi aiheuttaa mielenterveydellisiä ongelmia hioessa.

Jeh, eli mitään erikoisempia kikkoja ei tuohon hommaan taida ollakkaan. Pitänee tehdä leveämpi uritustyökalu ja kokeilla sillä. Yhteen vanhempaan miekkaani taoin leveän veriuran juurikin tuollatapaa että puolipyöreän alasimen apukappaleen päällä puolipyöreällä vasaralla. http://jarkko1.deviantart.com/gallery/?offset=24#/d2oqehn Toisen miekkani veriuraa hioin puolipyöreällä viilalla, josta leikkasin kahvan pois ja hitsasin kahvan viilan päälle tasaiselle puolelle. http://jarkko1.deviantart.com/#/d3311c5 Viilatyökalu oli alun karkeaan hiontaan varsin kätevä tuossa kapeassa urassa.

Eipä siihen mitään taikatemppuja oo olemassa. Kapeammat urat olen myös kokenu parhaaksi tehdä kokonaan hiomalla (esim. väkipuukkoihin). Samoin ahjohitsattuun terään kannattaa urat tehdä hiomalla, tai ainakaan ei kannata käyttää tuollaista edellä mainittua välityökalua. Työkalu imee lämpöä hyvin nopeasti ja isku tulee kappaleeseen erittäin terävästi. Molemmat seikat kasvattavat riskiä sauman ratkeamiseen (nimim. kokemusta on... . ).

Jäi tuossa ekassa viestissä sanomatta: Ihan hyvän näköistä kampetta tuolla sinun galleriassa! Missä olet opin saanu?

Kiitos vaan.

Itseoppinut kai tässä lähinnä olen. Kotipaikalla Iisalmessa on pienehkö pajantapainen jossa aloittanut ja nyt sitten opiskelen Joensuussa amiskassa metalli artesaaniksi. Ei tuolla koulussa mitään oppia tällaisiin juttuihin saa, mutta siellä on tosi hyvät tilat tehdä, ja saa jäädä illaksikin töihin pajalle sillon kun siltä tuntuu. Huono puoli on vaan se että siellä on kaikenlaisten aseiden (vaikka tylsien treeniaseidenkin) tekeminen melko ankarasti kielletty. Nuo miekat sun muut on siis pitänyt vääntää enemmän tai vähemmän salassa iltatöinä Kotona Iisalmessa oleva paja on vielä niin kehno ettei siellä miekan kaltaisia isoja esineitä voi tehdä. Haaveilen tässä viikinkiaikaisen miekan tekemisestä ahjohitsatulla kuvioterästerällä, mutta voi olla salassa tehtäväksi vähän liian iso homma. Pitäisi ehkä tehdä joku virallinen anomus ylemmälle taholle jotta saisiko moista alkaa valmistaa

Hienoa matskua!

Anttosen Mikkohan taisi samassa opinahjossa käydä myös. Nyt kun kerran opiskelet täällä, niin eikö kiinnostaisi treenatakin noiden rojujen käyttöä. Tai no miekkojen nyt yleensäkin.

EDIT: Hieno huomata että joku muukin on joskus tuskaillut noiden fullereiden kanssa, Nimim. veriuran joskus karkaistuun lattateräkseen hiomalla työstänyt....

Jeps.. Ja on muuten tosi mukavaa nähdä noita töitä täälläkin, vaikka olivatkin jo ennestään tuttuja deviantin kautta. (Teet Jarkko selvästi tasokkaampaa jälkeä, kuin mihin itse pystyin kyseisessä oppilaitoksessa..)

Heh.. Minä ja pari muuta takavuosien tyyppiä luultavasti ollaankaan pääsyyllisiä siihen nykyiseen asekieltoon joensuun koulussa, koska yksi silloinen opettaja (Merja) oli jo totaalisen kyllästynyt aseprojekteihin joita osa opiskelijoista takoi sillä aikaa kun ei ollut ketään valvomassa. Meininki on siis muuttunut aika paljon takavuosista, koska esimerkiksi yksi noin vuosituhannen vaihteessa valmistunut miekkonen teki lopputyönään jopa kaksi katanaa oheistarpeineen. Oiskohan ollut peräti hopeahelat ja komea puukaappikin miekoille.

Kiitosta vain.

Parin tyypin kanssa olemme suunnitelleet jos koululta saisi salia käyttöön niin treenailtaisiin ottelua viikinkiajan aseilla (miekat, kilvet, keihäät, kirveet). Jostain pitkämiekkailuhommelista joensuussa olen tietoinen, mutta itteäni kiinnostaa vain tuo viikinkiaikainen. Muutaman Iisalmesta olevan kaverin kanssa on harjoiteltu tuota viikinkiaikaista miekkailua harvakseltaan apauttiarallaa parin vuoden ajan. Alkuoppi ja tyyli on tullut aika pitkälti harmaasusilta.

Onneksi Merja ei tällähetkellä ole tuolla koululla, vissiin jossain virkavapaalla tms. Oli jo viime lukuvuoden poissa ja on kaiketi kokonaan tämänkin. Ensi syksynä kaite sitten ratkeaa tuleeko se takaisin oppilaita kiusaamaan vai ei
Tänään oli metallipajan opettajan kanssa puhetta miekka asiasta taasen, ja näillänäkymin näyttäisi mahdolliselta että tuota kuvioteräsmiekkaa pääsisin ihan luvallisesti tekemään. Sehän ei ole kiinni kyseisestä opettajasta niinkään, mutta pitää ensin varmistua ettei joku koulutusvastaava, tai mikä lieneekään "isompi kiho", vedä hernettä nenään jos kuulee pajalla tuollaisia tehtävän.

Omituista... Meillä Mynämäen käsi- ja jalk- siis taideteollisessa opistossa kolmasosa oppilaista tekee puukkoja, miekkoja, keihäitä ja kirveitä. Opettajat ei oikein osaa näissä jutuissa auttaa, mutta jotenkin kummasti tietotaito siirtyy aina vaan seuraaville luokille.

Puukkoja tuolla joensuun koulussa saa kyllä tehdä mielin määrin, mikä tekee tuosta "asekiellosta" entistäkin oudompaa Tosin olenhan tuolla tehnyt noita aseitakin, ei ole tullut paljoakaan sanomista kun ei kauheammin asiasta huutele. Mutta pitää siltikin ottaa se kielto suhteellisen vakavasti, jotkut kun tuntuu olevan sen suhteen aika ehdottomia.

Viime keväänä tein itselleni tylsän treenikirveen linkki aloitin sen koululla iltatöinä ja tein sitten loppuun takomolla jossa olin työssäoppimassa. Eräänä päivänä kun ei takomolle tarvinnut mennä niin kävin koululla tekemässä varren siihen. Valmiiksi sen saatuani kävin tuolle metallipajan opettajalle esittelemässä sitä ja siihen paikalle sattui sitten joku tuolla koululla virkaatekevä (koulutusvastaava tai joku) ja tietysti tuli valitusta aseesta.

Valitusta kirveestä aseena? Joopa joo, taitaa olla ns. henkilökohtainen ongelma...

Joo, kuulostaa vähän siltä, ettei kyseisessä koulutuslaitoksessa paljoa arvosteta perinteitä eikä vanhoja käsityötaitoja. Teräkalun valmistaminen on kuitenkin ensiedellytys melko moneen eri käsityöhön, on se sitten hirren veistoa tai rättitöitä. Aseet on tietty luku sinänsä, mutta monet tarvekalut ovat taipuneet historiassa aseiksi tarpeen niin vaatiessa.

Sillon kymmenisen vuotta sitten kun asekieltoa vasta kehiteltiin, oli opettajien taholta puhetta lähinnä siitä, että teräaseilla ei ole yhtä suurta kaupallista merkitystä kuin esimerkiksi ovenkahvoilla, kolkuttimilla, kynttilänjaloilla ja muilla sen tyyppisellä koriste- ja käyttötavaralla, joten oppilaita yritettiin tietenkin houkutella enemmän sen suuntaisiin metallitöihin. Veistokirveiden, talttojen ja puukkojen kaltaisia työkaluja sai tietenkin takoa vaikka miten paljon, mutta jos halusikin tehdä vaikka keihäänkärjen niin kannatti tehdä sitä salaa vähän muiden hommien ohella jos ei halunnut, että homma yritetään lytätä jo heti alkuun.

Kiinnostuin itsekin siellä hyvin paljon esimerkiksi pronssikorujen tekemisestä alipainevalumenetelmällä, mutta lopputuloksista tuli välillä aika kitkerääkin palautetta, koska olivat kuulemma liian samanhenkisiä kuin markkinakojuissa myytävä fantasiarihkama (kuva) ja tyyli olisi kai pitänyt muuttaa "arvokkaampaan" suuntaan. (Siitä syystä tein lopputyönäkin kuusiosaisen pronssimitalisarjan Koli-aiheesta, vaikka joku aseita tai koruja käsittelevä teema olisi kiinnostanut enemmän..)

Meille tuo asekielto on perusteltu siten että "oppilaiden vanhemmilta on tullut palautetta ettei tämä saa olla mikään asetehdas".

M. Haverinen mainitsit että tuollaiseen ahjohitsattuun terään kannattaisi tehdä ura kokonaan hiomalla. Milläs olet/olette uria hiomalla tehneet? Takomalla tosin ehkä mieluummin sen leveän uran tekisin, siitäkin huolimatta että ratkeamisen vaara on olemassa. Luulisin ettei rautakaudella ole ollut mitään kovin tehokkaita työkaluja leveän uran hiomiseen?

Eiköhän tuo urahöylä ole aikas vanha keksintö...

Kuten tuossa ekassa viestissä mainitsin, niin paras konsti (toistaiseksi) on ollu nauhiksen kääntöpyörä. Aivan kuin tekisit koveraa teroitustahkousta, mutta vaan keskelle terää! Hiontatuki tulee olla riittävän tiukassa ja lähelle kiinnitetty ettei terä pääse lipsahtamaan nauhan ja tuen väliin. Pyörän halkaisija on noin 20cm.

Japanissa on vissiin harrasteltu enemmän tuota urien höyläämistä, mutta se onkin parempi konsti kaarevien urien tekemiseen. Suorat urat voi hioa esim pitkillä karkeilla kivillä. Tämä vertailu nyt ihan hatusta, ei ole mitään parempia lähteitä tähän hätään..

Uskon, ettei kuvioterästerän muotoon takomisessa oo mitään ongelmia, jos sen tekee suoraan pyöreähköllä alasimella ja pitää lämmöt riittävänä. Suurin ratkeamisriski on terästyksen saumassa, sillä se on yleensä viimeisin hitsaus, eikä sauma ehdi "kypsyä" yhtä paljon kuin ytimeen tulevat samansuuntaiset saumat.

Jees, eiköhän näillä eväillä jo pääse aika pitkälle. Ensi viikolla olis tarkoitus alkaa tuon miekan tekeminen. Pitänee sitten heittää vaikka kuvia tänne foorumillekkin kunhan se joskus valmistuu.

Millainen kuvio ja terämalli on mielessä?

Kaksi kierrettyä kuvioterästankoa ajattelin keskelle ja sitten hiiliteräksestä teräreunat. Hieman kärkeenpäin kapeneva terä, noin 70-75cm pitkä ilman kahvaa, leveähköllä veriuralla. H tyypin kahva sitten siihen.

Itse tein lopputyökseni ristiretkiaikaisen miekan jäljitelmän Mikkelin käsi- ja taideteollisessa koulussa semmoinen viitisentoista vuotta sitten. Veriuran taoin pyöreäkärkisellä alasintyökalulla ja tavallisen 2kg pajavasaran pyöreällä kärjellä. Koko vehje on käsin taottu. Terän muotoilussa mulla oli välillä kaveri lyömässä päälle. Se on ehkä vähän aloittelijan tekemän näköinen, mutta olen ollut siihen tyytyväinen.

Lopputyön arvostelussa meille tuli aikoinaan yllätyksenä se, että niitä ei arvosteltu ainoastaan käsityön jäljen perusteella, vaan myös kaupallisilla arvoilla. Kukaan vuosikurssilta valmistuneista ei saanut täysiä pisteitä, koska kaikki reputtivat jossain, ja useimmat juuri valmistetun esineen tuotteistamattomuudessa. Koko juttu oli absurdi. Tapasin tuossa vasta pari viikkoa sitten yhden silloin samalla valmistuneen tytön, jonka lopputyö olisi muuten saanut täydet pisteet, mutta sen jälleenmyytävyyttä arvionut koulun ulkopuolelta kutsuttu "käsityöläinen" lyttäsi kokonaan lentäviä syksyn lehtiä esittäneen emalointityön. Tämä sama tyttö elää nykyään myymällä erilaisia emaloituja lehtiaiheisia koruja ja käyttöesineitä.

Vajaa kymmenkunta vuotta sitten hioin jyrkimmän terävyyden pois miekastani ja olen käyttänyt sitä sittenmin viikinkiajan ja ristiretkiajan elävöitys mätöissä (lähinnä tuolla harmaasusien tyylillä). Aseessa on pronssi kahvan osat ja profiili jäljittelee kuuluisan Suontaan haudan miekkaa. Koristeaiheet ovat omiani. Miekka on vain vähän yli kilon painoinen, mutta pieni ponsi ei juurikaan anna vastapainoa, joten mikään ketterä ase se ei ole. Toisaalta se on opettanut keskittymään omassa ottelutyylissä oman ajoituksen oikein saamiseen, kauhean kiirehtimisen ja hosumisen sijasta. Kärkipainoinen ase ei anna virheitä anteeksi, eikä päästä korjaamaan mokia. Näin se on kehittänyt ainakin omasta näkökulmasta meikäläisen "filosofiaa" lähitaistelun suhteen.

Ehkä sen teidän koulunne oppilaiden vanhempien pitäisi kysyä itseltään, miksi heidän ammattikouluikäiset jälkeläisensä eivät olisi kyllin kypsiä valmistamaan ja omistamaan teräaseita. Eikös siinä iässä mennä armeijaankin? Olenkin ihmetellyt sitä, miten paljon nykyään kaupoissa myydään valmiiksi viipaloitua leipää, vaikka semmoinen kuivuu nopeammin. Varmaan on jokin ihmisryhmä, jolla ei ole kotonaan leipäveistäkään. Vaikka luulen kyllä, että tuossa on pikemminkin jokin asennevamma koulun hallinnossa...

Allaolevan linkin videossa näytetään moderneja tapoja tehdä uria ja muuta. Sinänsä vähän off-topic mutta kiinnostava pätkä kuitenkin...
http://www.schwertbruecken.de/deutsch/test_video1.htm

Enpäs saanu linkin videota toimimaan... mitäs kautta avasit sen?

Laitoin keskustelun kuvioteräsprokkiksista jatkumaan osuvamman otsikon alla.

Nytpä olisi deviantart sivullani kuvia tuosta miekasta valmiina, jota olin alkamassa tekemään kun veriurista kyselin. http://jarkko1.deviantart.com/art/Viikinkimiekka-II-192257326?q=&qo=

Hieno! Ja urankin sait noin tasaiseksi lyömällä.

Todella upea!!!

Kiitoksia vain kehuista. Lisäsin galleriaan nyt myös tekovaiheessa otettuja kuvia http://jarkko1.deviantart.com/art/Making-of-quot-viikinkimiekka-II-quot-192428953 Uran takomisesta tai ahjohitsauksesta ei harmi kyllä ole kuvia, kun ei ollut ketään kuvaamaan.

On kyllä makeen näkönen peli! Hienoa. Olikos tuo nyt sitten terävä? Siltä näyttää... Tuollahan ois kiva päästä leikkaamaan jotain, mulla ois mattojakin.

Kiitoksia. Se on senverran terävä että sillä voi esim. paperia leikata, mutta mikään "partaveitsen terävä" se ei ole.

Komian näkönen on! Jatka samaa rataa!

Ootko opetellu tuon lankaupotuksen ihan itekseen, vai saitko joltaki neuvoja? En nimittäin kauheen montaa kaveria vielä tiiä, jotka tuota tekee. Ois kiva oppia tuntemaan enemmän.