Panssareiden tyylit transitiokauden lopulla

Mieltäni askarruttavat transitiokauden loppuvaiheen panssarityylit. Oliko 1300-luvun lopun levypanssareissa nähtävissä mitään maantieteellisesti tai muiden seikkojen perusteella selkeästi jaoteltavia tyylisuuntia tai eroavaisuuksia? Oman tietämykseni asiasta rajoittuu basinettikypäriin: käsittääkseni sipulimallinen kallo ja ns. klappvisor-visiirikiinnitys yhdistyvät enemmän saksalaiseen tyyliin ja kupera suippo kallo sekä visiirin ohimokiinnitys italialaiseen tyyliin. Totta puhuen tämäkin on melko mututietoa. Kypärien lisäksi kiinnostavat myös muut panssarin osat.

Miten voidaan määrittää, missä vaiheessa jako ns. italialaiseen ja saksalaiseen tyyliin tapahtui ja mitkä olivat tämän jaon ensimmäiset merkit? Liittyvätkö termit saksa-/goottilainen ja italia-/milanolainen yksinomaan transitiokauden jälkeiseen valkoiseen kauteen?

Kyselen tämmösiä kun olisi tarkoitus valmistaa sotisopaa johonkin 1380-1430 aikavälille. Tällä hetkellä suunnitelmalistalla ovat basinetti sekä kattilahattu + bevor, kangaspäällysteinen pyöreärintainen levytakki (ns.corrazina?), tiimalasihanskat, artikuloidut kädet ja jalat.

Tällä aikakaudella on ollut pienempiä paikallisia variaatioita varmasti, mutta peukalosääntönä voi sanoa että panssarointi oli vielä kansainvälisesti yhdenmukaista. Tuo selvempi eriytyminen tapahtui vasta 1400-luvulla. Asiaa ei mitenkään helpota se että säilyneet panssarit (varsinkin tältä ajalta) ovat häviäviä murto-osia käytössä olleista. Että mutun pohjalta kaikki menee muutenkin
Sitäpaitsi niin uusien kuin käytettyjenkin aseiden ja varusteiden kauppa oli laajaa, joten siinäkin mielessä paikallisia vaikutteita voi olla vaikeaa arpoa.
Kannataa melkein katsoa kappale kappaleelta mihin aikaan ja paikkaan mikäkin esine menee ennekuin alkaa tekemään (jos siis historiallisesti yhteneväistä settiä on tekemässä)...

Muistaakseni Ewart Oakeshot toteaa kirjassaan Renessaince Weapons and Armour, että yksi isoimpia nimettäviä eroja italialaisen ja saksalaisen panssaroinnin välillä on käsivarsien niveltäminen. Hänen mukaansa italialaiselle tyylille on ominaista kyynerpäiden niveltäminen siten, että koko käsivarsipanssari muodostuu yhdestä joustavasta putkesta. Saksalaisille olisi sitten vastaavasti tyypillistä valmistaa käsivarsisuojat erillisistä kiinnitettävistä osista. Kyseessä on tietenkin karkea yleistys ja kirja käsittelee haarniskointia enimmäkseen transitiokauden jälkeiseltä ajalta, kuten toki nimestäkin käy ilmi. Mulla ei ole tuota ko. opusta, jotta voisin tarkistaa mitä muuta hän aiheesta toteaa.

Voisi olettaa, että mikäli tuo jako pitää kutinsa, on jakautuminen tapahtunut verrattain aikaisin. Eli jo transitiovaiheessa, kun käsivarsipeltejä ja niiden kyynärpää ongelmia on alettu ratkaista. Kokonaan nivelletty käsivarsisuojus roikkuu pääasiassa olkapäällä olevasta kiinnityskohdasta ja on varmasti nopeampi pukea, kuin erikseen hihan kuhunkin kohtaan nyöritettävät irralliset osat. Voisi olettaa sen olevan myös kattavampi kuin irtokappaleet, joiden väliin jää aina "tikarinterän mentävä kolo". Voisiko tälle erolle sitten olla jotain syytä, siis mikäli oletamme, että tällainen ero on? Ehkä Alppien pohjoispuolen ilmasto salli enemmän toppauksen käyttämisen haarniskan alla ja jotenkin irtopalat olivat siihen kätevämpiä. Mene tiedä. Varmaa on, että pohjoisessakin käytettiin kokonaan nivellettyjä panssareita ja vastaavasti irtopalasysteemejä myös Alppien eteläpuolella.

Vaikka elävöityksessäni keskityn pohjoismaisen aineiston ja sitämyöten saksalaiseen materiaaliin (ja mun käsivarsisuojani ovat irtopaloista vaikka jalkasuojani ovat nivelletyt), olisi kiinnostavaa saada tietää miksi sekä miekkailumanuaaleissa, että haarniskatyyleissä on nimenomaan saksalainen ja italialainen tyyli. Miksi niin suuri kansakunta kuin ranskalaiset eivät tuottaneet kumpiakaan? Oliko ehkä kaupungistuminen jotenkin jälkijunassa sillä maailmankolkalla? Haarniskojahan valmistivat kaupunkien porvarit ja varmaankin myös miekkailumanuaaleja lukivat nimenomaan porvarit. Ainakin he olivat ainoa yhteiskuntaluokka jolla oli sekä varaa manuaaleihin, että "tarve" sellaisille. Aatelistohan oppi asetaidot jo lapsuudesta lähtien. Ja porvarit halusivat kaikessa apinoida "parempiaan" (vähän kuten keskiluokka nykyään porvaristoa imitoi ja köyhät keskiluokkaa). Ranskassa oli ainakin yksi hyvin suuri kaupunki jo keskiajalla. Nimittäin Pariisi, mutta oliko se muutoin jotenkin enemmän feodalistinen yhteiskunta kuin vaikkapa Saksan alue? Italian puolella yhteiskunta oli nimenomaan organisoitunut suurten kauppakaupunkien ympärille. Oliko esim. Hansa niin vaikuttava tekijä, että tuotti Saksan alueella tämä eron suhteessa Ranskaan?

Hyväri kirjoitti:
Voisi olettaa, että mikäli tuo jako pitää kutinsa, on jakautuminen tapahtunut verrattain aikaisin. Eli jo transitiovaiheessa, kun käsivarsipeltejä ja niiden kyynärpää ongelmia on alettu ratkaista. Kokonaan nivelletty käsivarsisuojus roikkuu pääasiassa olkapäällä olevasta kiinnityskohdasta ja on varmasti nopeampi pukea, kuin erikseen hihan kuhunkin kohtaan nyöritettävät irralliset osat. Voisi olettaa sen olevan myös kattavampi kuin irtokappaleet, joiden väliin jää aina "tikarinterän mentävä kolo". Voisiko tälle erolle sitten olla jotain syytä, siis mikäli oletamme, että tällainen ero on?

Näkisin että tuollaisten irtokappaleiden käyttö on jatkunut transitio- ja 'valkoisella' kaudella lähinnä tavallisilla sotilailla edullisuutensa ja vaihtohelppoutensa takia, kun taas rikkaammat ovat siirtyneet koko ajan kattavanpaan ja integroidumpaan panssarointiin. 'Goottilaisella' ajalla taas on sitten siirrytty noihin kelluviin paloihin takaisin myös kalliilla varustuksissa. Muotikysymys? Erilaisia varustuksia ja niiden komboja on ollut paljon ja suurin osa lienee jäänyt meidän tietomme ulottumattomiin joten mitään 'totuutta' lienee aika vaikea selvittää. Jotain suuntaa saadaan kyllä hautamonumenteista, maalauksista ym.

Vaikka elävöityksessäni keskityn pohjoismaisen aineiston ja sitämyöten saksalaiseen materiaaliin (ja mun käsivarsisuojani ovat irtopaloista vaikka jalkasuojani ovat nivelletyt), olisi kiinnostavaa saada tietää miksi sekä miekkailumanuaaleissa, että haarniskatyyleissä on nimenomaan saksalainen ja italialainen tyyli. Miksi niin suuri kansakunta kuin ranskalaiset eivät tuottaneet kumpiakaan?

Varmasti nykyisen ranskankin alueella kuten burgundissa sekä flanderissa ym on ollut omaakin tuotantoa, mutta mallit ja muoti on seurannut saksalaisten ja italialaisten haarniskanvalmistuskeskusten tyylejä, tosin erotellaanhan näiden kahden välissä ns. burgundilainen tyyli 1400-luvun lopussa, joka on 60/40 suhteessa italialaisten mallien mukaan
Yleensä noista sanotaan että on tehty italiassa pohjoisen markkinoille mutta uskon että noistakin on monet paikallista tuotantoa. Mutta isot keskukset vetävät parhaat osaajat ja niin tuotanto keskittyy edelleen. Sitäpaitsi varsinkin noista transitiovaiheen pelleistä on vaikea määrittää mitään takuuvarmaa valmistuspaikkaa. Silloin veikataan aina sitä varminta vaihtoehtoa, eli isoja tiedettyjä keskuksia.