Aamutähden taonta

Kovin on mieltä kutkuttanut pitempään aamutähden taonta. Onko kenelläkään tietoa, miten alkuperäisissä aamutähdissä piikit kiinnitettiin, tai onko ideoita muista "autenttisista" piikkien kiinnitystavoista?

Mietin jo piikkien tyssäystä pallossa oleviin reikiin, mutta työläs tapa ja piikkejä ei sitten pystyisi vaihtamaan helposti.

Onko tässä tyydyttävä jenkaamiseen?

Juota messingillä.

Messinki kuulostaa ihan siedettävältä idealta. Mitenköhän sitte piikkien muoto, että pitääkö jättää jotain "lovia" juotoksen pitävyyden varmistamiseks? Kuinka hyvin sellanen kestää sitte iskuja murtumatta?

No, mikään ei ole ikuista, mutta pitoa saa lisää vaikka meistämällä ja/tai poraamalla reikiä/syvennyksiä ja vastaavasti muodostetaan piikkien kantaan koloihin sopiva tappi. Ja eikun ahjoon ja messinkiä perään... ehkä pieni lokaali lisälämpö pillillä aina juotettavaan kohtaan...

eihän juotospinnat periaatteessa mitään hammastusta tarvi. Ja messinkikin "kiehuu" kovaksi kun kappaleen lämpö on tarpeeksi korkea (eli sinkki palaa pois, jäljelle jää kupari -> sulamispiste korkeampi). Palloon vaan sopiva reikä piikille, pallo ahjossa kuumaksi, piikit paikalleen ja messinkiä perään. Jos piikkien sovitus on riittävän tiukka niin ne voi laittaa jo etukäteen. Lämpölaajeneminen voi tosin löysyttää liitosta. Mutta kuten edellä mainittiin, niin asettipilli on hyvä kaveri.

Oisko kuitenkin niin, että alkuperäisissä aamutähtösissä toi koko kuula on valukappale messinkiä tai pronssia. Se on kuitenkin murskausase ketjupanssarin valtakaudelta, eikä mikään varsinainen "terä", jonka tarvitsis pystyä levypanssarointiin.

Ainakin tietämäni ketjupanssariaikakauden "siipinuijat" on valettu pronssista. Tarkoitan siis niitä muutoin samankaltaisista aseita, kuin tuo ketjukuula, mutta ilman sitä verrattain hankalaa ketjua. Niitä oli ainakin piikikkäitä ja siivekkäitä malleja. Olivat myös huomattavasti yleisempiä kuin tuo ketjuase, joka on populäärikulttuurissa saanut uskomattoman painoarvon käytettävyyteensä verraten.

Tahtoo olla koko lailla harvinainen ase kaikkinensakin, tuo ketjukuula.

Jossain JIM:in dorkkarissa kaljupää pujopartaheppu esiteltiin keskiajan aseiden asiantuntijaksi. Sitten sama hyypiö väittää, että hussilaiset kehittivät oikein tunnetun ja pelätyn tekniikan ketjukuulalle. Siinä kuulemma nämä böömiläiset uskonfanaatikot kävelivät rinta rinnan heiluttaen näitä aseita. Tämän selityksen taustalla sitten näytetään tämän "asiantuntijan" nahka-asuisia motoristikavereita kävelemässä ja heiluttamassa yhdenkäden ketjunuijia tahdissa kuin rytmisen liikunnan senioriosaston naisvoimistelijat ikään. Kyllähän hussilaiset tosiaan olivat pelättyjä, mutta raudoitetuista pitkävartisista varstoistaan, joita he käsittelivät surullisen kuuluisista vaunulinnoistaan (terveisiä vaan kaikille Antikristukseen osallistuneille). Tavallaan ne tietysti ovat "ketju-" tai nivelnuijia, mutta eivät mitään piikkikuulia, vaan pikemminkin sama ase kuin suomalaisten nuijasodan nimikkoase.

Historiallisissa piikkinuijissa käytettiin luultavasti usein myös puupalloa, mihin metallipiikit on upotettu. Se on kuitenkin paljon helpompi valmistaa kuin kokonaan metallinen kuula ja ihan tarpeeksi vahvakin jos ympärille laittaa lisäksi metallivanteet, joissa olevien reikien läpi piikit on isketty kiinni palloon. (Pahkasta veistetty kuula saattaisi kestää lyönnit ilman teräsvanteitakin.) Leffoissa näkyvät ketjupallonuijat ovat yleensä yhtä vaarallisia käyttäjälle ja viholliselle, koska niissä on liian pitkä ketju, mutta jos varren laittaakin vaikka lähes metriseksi ja ketjun pituuden lyhentää esim. noin 20-30 senttiseksi, niin nuija muuttuukin jo paljon käyttökelpoisemman näköiseksi.

http://therionarms.com/armor/maces1.jpg
http://www.ritterruestung-handgeschmiedet.de/englishversion/weapons/pictures/morningstar.jpg

Hyvärin mainitsemat Hussiitti-nuijat taisi olla vain sotakäyttöön raudalla vahvistettuja puintivarstoja http://4imgs.com/306/x/bk2454_FULL.jpg Kuvan malli on ilman niitä piikkejä lähes samanlainen mitä oli suomessakin käytössä alle sata vuotta sitten. (Minullakin on vanhassa riihessä vielä ainakin muutama antiikkivarsta säilössä..)

Niin oudolta kuin se kuulostaa piikit kiinnitettiin tyssäämällä ja kierteellä.
Tyssäämisellä meineen että sepällä oli kiila johon tuo piikki meni, ja piikki lyötiin reikään niin kuumana että se töytti reiän kokomaan reikä ei ollut taysin suora, se oli pohjalta isompi kuin edestä.
Myös kiertäitä käytettiin piikkien kiinnittämiseen kierre on vanha keksintö ja miksei tässäkin käytetty.

Jos piikki ei tarvinnut olla isoja piikkien valaminenkin onnistui pallon kanssa.
Tiedetään myös että piikkejä lyijytettiin kiinni palloon.

Antiikin aikana käytettiin Arkhimedeen ruuvia veden nostamiseen. Se oli luultavasti kuitenkin keksitty jo ennen kuin Arkhimedes oli syntynytkään eli ennen vuotta 287 eaa. Antiikin aikana tunnettiin myös ruuvipuristin, josta vuoden 100 tienoilla elänyt Heron Aleksandrialainen kertoo kirjoituksissaan.

Tuossa jotain minun päästä olevaa.
Ei tarvitse palauttaa