Ryhmysauva... ei kun nuija.

Imekää vaan sitä hymyä.
Vakavissaan kuitenkin mietin tällaisen (http://www.albrechts.se/gallery/artifactgallery/FornsalenVisby/stridsklubborfornsalen.jpg) oletettavasti pronssisen lyömäaseen olemassaolon mahdollisuutta suomalaiselle 1300-luvun sotilaalle.

Siistin näkönen systeemi.

Hankala tuollaiseen on (ainakaan meikäläisen tiedoilla) mitään varmaksi sanoa. Kyllä se tietenkin todennäköisyyksiä lisää (että olisi käytetty Suomessa), kun löytöjä on kuitenkin tuosta naapurista. Kannattaa varmaankin katella ajan kuvalähteitä tarkemmin.

Eihän tuommoinen mikään hankala jopi ole. Tekee vaan puisen masterin ja valaa hiekkaan. Pitäisi onnistua, kun vaan jättää kaavausrajaan (ja tietenkin muihinkin kulmiin) riittävän positiiviset viisteet.

Kyllähän tuollainen kapistus varmasti höpöä tekee, kun ratsun selästä täydestä laukasta pätkäisee...

Sanoisin, että ruotsalaiset lähteet ovat päteviä suomalaisen soturin varustukseen 1300-luvulla. Mikäli näitä harvoja lähteitä rupeaa saman kuningaskunnan eri maakuntien perusteella erittelemään, ei kyllä löydy semmoista Ruotsin kruunun alaista lääniä (Gotlantia ehkä lukuunottamatta), jonka sotilaan varusteisteista saisi mitään kokonaiskuvaa kuvaa.

Olennaisempaa on löytää saman yhteiskuntaluokan edustajan aseistus yhteen settiin, kuin paikkakuntakohtainen tarkkuus.

Tuommoinen pallomainen nuija olisi varmaan mahdollista valmistaa jopa turvallisempana versiona. Tarkoitan, että ontto nuijankärki olisi vähän kuin tylppä miekka. Ase olisi yhä sellaisenakin vaarallinen, mutta vahingon todennäköisyyttä olisi pyritty minimoimaan menettämättä sen ulkonäköä. Semmoinen ontto nuija voisi olla helpompi tehdä vaha- kuin hiekkavaluna. Tekisi vahasta puoliskot ja liittäisi ne yhteen ennen muotinvalua. Joo...

Hienoja aseita.