Kirjavinkit

Kaipaisin kirja vinkkejä yms. kirjoista jotka liittyvät keskiakaan.

Tilasin juuri sellasen kirjan bookplussasta kuin Medieval Warfare. Onko teillä kellään kokemuksia kyseisestä kirjasta?

Voisi ehdotella tietokirjojen ohella myös hyviä historiallisia romaaneja. (Nykyäänhän on tietysti paljon kaikenlaisia fantasiakirjoja, missä eletään "pseudokeskiaikaisessa" maailmassa, mutta realistisemmat ajankuvaukset ovat vähän harvemmassa.)

Olen itse tykännyt esim. Ken Folletin "Taivaan pilarit" kirjasta, missä käsitellään suuren kivikatedraalin rakentamista ja siinä on myös ihan hauskaa poliittista juonittelua jne. Myös Geza Gardonyin "Egerin tähdet" on hieno kuvaus 1500-luvun Unkarista mihin Turkkilaiset hyökkäävät. Kolmantena voisi mainita vaikka Samuel Shellabargerin "Loistavan Orsinin", jonka päähenkilö seikkailee salaliittoja vilisevässä renessanssiajan Italiassa.

Kiitti Mikko noista vinkeistä, voisi tutustua noihin. Perussettiä ovat myös Jan Guilloun kirjoittama Temppeliritari sarja (leffa tulee ensi kuussa) ja Tirant valkoinen. Juha Ruusuvuorella on muutamia aika tylyjä kirjoja, jotka tosin tahtoo lipsahtaa hieman pseudohistorian puolelle.

Tietokirjoista tietysti Ewart Oakeshottin kirjat ja David Edgen Arms and Armour of the Medieval Knight. Yleisesti sodankäynnistä ilmiönä kertova John Keeganin Sodankäynnin historia oli ajatuksia herättävä teos. Rooman (sori ei keskiaikaa) armeijoista kertovat Adrian Goldsworthyn kirjat on hyviä. Tuossa muutamia mitä olen lukenut ja ihan hyvänä pitänyt.

Onko kellään tiedossa joitain tietokirjoja jotka käsittelisi 1300-1400 luvun eurooppaa tai tarkemmin nykyisen Pohjois-Italian aluetta??

Jos taisteluun liittyvästä matskusta on kiinnostunut, on Sydney Anglon The Martial Arts of Renaissance Europe ihan ykkösteos, vaikkakaan ei mitään "helppoa" luettavaa. Lisäksi kirja (julkaistu vuonna 2000) on jo joiltain osin vanhentunut, mutta pääosin kovaa kamaa.

Uutuuskirjoista Risto Karin Suomalaisten keskiaika - myytit ja todellisuus vaikuttaa aika lupaavalta (tosin en ole vielä lukenut kokonaan).

Mitä romaaneihin tulee, Guilloun lisäksi pakollista luettavaa on Umberto Econ Ruusun nimi.

Ja tärkeimpänä tietenkin Boccaccion Decamerone.

Cool.. Tirant Valkoinen hyllystä jo löytyykin, mutta noita muita pitää vielä etsiä. Oli näköjään myös yksi mistä en ollut ikinä kuullutkaan.

Tuossa myös joku melko uusi romaani minkä hankkimista olen jo vähän miettinyt. - Bernard Cornwell: Viimeinen kuningaskunta

En ole kuitenkaan vielä lukenut, joten laadusta ei ole mitään takeita. (Pidin kuitenkin Cornwellin Arthur-myyttiä sivuavasta "Talvikuningas" kirjasta tosi paljon, joten eiköhän tuo realistisempi ole vieläkin parempi.) Ajankohtakin sijoittuu ihan juuri siihen kiinnostavaan välivaiheeseen, kun viikinkimeininki alkoi tasaantua keskiajaksi.

Fiktiivisiä kirjoja lukiessa on aina se ongelma, ettei lähteitä tai niiden oikeellisuutta voi oikein tarkistaa. Itsekin pidin Folletin taivaan pilareista, koska se antoi läpileikkauksen keskiaisista yhteiskuntaluokista ja vielä eri sukupolvien näkökulmasta. Sitä lukiessani armeija-aikanani (vuonna 1993) en ollut kovinkaan tietoinen keskiajan historiasta ja pidin yhtä paljon Sir Walther Scottin Ivanhoesta, joka aloitti 1800-luvun romantiikan ajan kirjallisuudessa...

Jan Guilloun Arn-kirjat ovat kyllä viihteellistä saippuaoopperaa, mutta vierastan näkökulmaa, joka antaa ymmärtää kaiken hienon ja hyvän tulevan Ruotsin valtakuntaan ulkopuolelta. Esim. kirjan tarjoilema kuva, että pohjanmiehet eivät osanneet miekkailla ennen keskiaikaa on absurdi. Miksi heitä sitten pelättiin ja palkattiin ammattisotilaiksi ympäri Eurooppaa? Myöskin ajatus, jonka mukaan ranskalaismunkit opettavat ruotsalaisille miten rakennetaan lämmin talo on aika masentava ja pitäisin sitä äärimmäisen epätodennäköisenä kehityssuuntana.

Keskiajalta peräisin olevat fiktiiviset teokset saattavat antaa varmempaa tietoa keskiajan elämänmenosta, tai sitten eivät. Ellei sitten ole taipuvainen uskomaan, että Wolfram von Eschenbachin Parzivalissa (1200-luvun alun Saksa) esiintyvän ritari Gahmuretin kypärä oli todella veistetty yhdestä timantista (ehkä Gahmuretilla oli vain hyvin pieni pää). Sekä von Eschenbachin Parzival että Joannot Martorellin Tirant Valkoinen (1400-luvun lopun Portugali) ovat kuitenkin ritarien kirjoittamia ja niissä on paljon paitsi fantastisia aineksia myös oman aikansa todellisuuteen liittyvää kuvausta, joka kertoo paitsi tapakulttuurista, niin vaikkapa aseiden käytöstä etc. Ongelmaksi muodostuu ainoastaa lukijan kyky päätellä mikä olisi ollut kirjan keskiaikaisesta lukijasta uskottavaa.

Vähemmän fantastisia keskiajalla kirjoitettuja tarinoita löytyy mm. Giovanni Boccaccion Decamerone (1300-luvun alun Italia) ja yhteiskunnallisen läpileikkauksen tarjoava Geoffrey Chauserin Canterburyn tarinoita (1300-luvun lopun Englanti). Nämä löytyvät myös kirjastosta. Mikäli haluaa tutustua tarkemmin Suomen keskiajan oloihin, niin valitettavasti hyvää fiktiivistä tai edes tietokirjallisuutta on todella vaikea löytää.

Jos tuo mainittu "Medieval Warfare" on sama kuin David Nicollen kirjoittama Medieval Warfare Source Book, niin muistelisin siinä väitetyn suomalaisten teknologisen osaamisen olleen keskiajalla samalla tasolla kuin eskimoiden. Lukiessani moista väitettä en tiennyt kumman puolesta olisin loukkaantunut enemmän. Eskimot eli inuiitit ovat pärjänneet koko planeetan äärimmäisissä olosuhteissa luusta, nahasta ja ajopuusta valmistetuilla välineillä. Suomalaiset osasivat valmistaa rautaa jo 500-luvulla ekr. Ehkä herra Nicolle on sekoittanut suomalaiset saamelaisiin, koska skandinaavien meistä käyttämä haukkumanimi oli keskiajalla sama eli "finn". Koska vanhin nykyisen Suomen alueelta löytynyt rauta "masuuni" on Rovaniemeltä, voi saamelaistenkaan teknologista tasoa tuskin pitää inuiiteihin suoraan rinnastettavana.

Toisin sanoen nykyajan tietokirjojen kirjoittajienkaan tuntuu olevan vaikeata pitää niin laajoja kokonaisuuksia uskottavasti hallussa, kuin esim. keskiajan sodankäynti. Viimeistään äärialueella kirjoittaja alkaa lisäillä tiedoissaan esiintyvien aukkojen täytteiksi omiaan. Keskiaika kesti monta sataa vuotta ja Eurooppa muuttui laajalti sen kuluessa.

Heh... Kyllähän eskimot tosiaan kovia karpaaseja on, mutta että teknologian osaaminen.. no, se on kummallakin kansalla tietty suuntautunut eri tavalla.

Tuo lähteiden oikeellisuus, minkä mainitsit muutamaankin otteeseen, on kieltämättä ongelma, johon pitäisi aina kiinnittää huomiota. Oma lähdekritiikki on vuosien varrella kehittynyt jonkin verran, mutta siinä on varmasti vielä hiomista... Netistä löytyvät lähteet ovat varmasti kaikista pahimpia. Tuntuu siltä, että 95% porukasta ottaa kaiken netissä olevan totena, kyseenalaistamatta lähdettä ollenkaan.

No tuo The Routledge Companion to Medieval Warfare -kirja näyttää hyvältä kokonaisuudelta, siinä on kuninkaiden ja kenraalien nimiä, taistelut ja piiritykset ja aseet ja panssarit mainittuna melkeempä kaikki tärkeä siis. En ole vielä oikeen kerennyt sitä lukemaan, mutta eiköhän sillekkin oma kolo aikataulusta löydy. Minun mielestä onnistunut kirja näin ensisilmäykseltä katottuna. Bradfury Jim oli siis teoksen kirjoittaja ja kaikki lähteet oli mainittuna.

Netissä juttuja ei koskaan oikeen kannata ottaa todesta aina.

Maanantain posti tuo tulessaan Tirant valkoinen osat 1-2....

Historiatieteellisistä teoksista Philippe Contaminen War in the Middle Ages ja John Francen Western Warfare in the Age of the Crusades, 1000-1300 ovat arvostettuja ja laajalti lainattuja. Myös R. C. Smailin klassikko Crusading Warfare vuodelta 1956 kannattaa katsastaa, jos ristiretkiarmeijat kiinnostavat. Satavuotisesta sodasta eräs mielenkiintoinen kokoelmateos on The Hundred Years War: A Wider Focus (edit. Villalon, L. J. Andrew). Teoksessa on mm. kolme sotateknologiaan ja strategiaan liittyvää artikkelia, joista yksi on John Clemensin (ARMA) kirjoittama ja käsittelee sotaa käytännöllisestä näkökulmasta. Vähän toisenlainen, ja kiltalaisille varmaan läheinen, näkökulma.

ARMAn sivuilta löytyy varmaan kaikki oleellisimmat keskiajan sodankäyntiä käsittelevät teokset. Tuo Maurice Keenin toimittama Medieval Warfare – A History täytyykin varmaan katsastaa. Luotettavia nettilähteitä (artikkeleita, alkuperäislähteitä ja lähdekatkelmia) löytyy ainakin osoitteesta ja Internet Medieval Sourcebookista

Lukaisin tuon Bernard Cornwellin Viimeinen kuningaskunta ja täytyy sanoa että diggailin ihan mukavasti. Välillä kirja tosin tahtoi taipua enemmän historian tapahtumien kertaamiseen, eikä ajankuvan luominen ja hyvän tarinan kertominen ole ihan yhtä hienosti hallussa kuin Guilloulla. Muuten vaikuttaisi historiallisesti aika hyvältä paketilta. Tosin kilpimuuritaistelun kuvaus ei ihan mielestäni mene nappiin ja porukka käytti ihan liian vähän keihäitä.

Onko tämä tuotos keskiajan puvuista kertova kirja jollekkin tuttu...eli kannattaako investoida? hintakaan ei päätä huimaa ja vielä suomeksi.  https://akateeminen.com/webapp/wcs/stores/servlet/ProductDisplay?urlRequestType=Base&catalogId=10051&categoryId=10045&productId=22364011&errorViewName=ProductDisplayErrorView&urlLangId=&langId=-1&top_category=10037&parent_category_rn=10037&storeId=10201

Sama opus myynnissä Rautaportissa!

En suosittele, asiavirheitä ja kirjoitusvirheitä... Jotensakin huolimattomasti tehty. En ole kokonaan lukenut, vähän vaan selaillut, mutta olen kuullut muiltakin aika kärkevää kritiikkiä kirjasta.

Romainn Sardou Kolmastoista kylä-romaanista tykkäsin:
http://www.bazarforlag.fi/asema/kolmastoista-kyla/6026
Bernard Cornwellin kirjat täällä onkin jo mainittu. Niistä minun mielestä paras on Talvikuningas. Harmi ettei sarjan myöhempiä osia ole suomennettu. Ei ollut ilmeisesti WSOY:lle riittävän tuottoisa julkaisu ja omistavat oikeudet koko trilogiaan? Luulisi muuten Muita Cornwellin kirjoja suomeksi julkaiseen toisen kustantajan olevan kiinnostunut nekin julkaisemaan.  

Viimeinen kuningaskunta -romaani aloitti sarjan romaaneja jossa taso on vähän vaihdellut, mutta mielenkiinnolla on tullut luettua kaikki läpi.
Uusin Cornwellin kirja Azincourt oli myös viihdyttävä. Alkaakohan siitäkin romaanisarja? http://www.bazarforlag.fi/asema/azincourt/6492

Törmäsin kesällä sattumalta Cornwellin "Kapteeni Sharpe" kirjaan, missä sodittiin Napoleonin ajan espanjassa ja sekin oli loistava kirja. Ei vaan taida olla ihan niin tunnettu kuin nuo keskiajalle sijoittuvat. Toinen positiivisesti yllättänyt kirpputorilöytö oli Einar Karasonin "Miekkakäräjät" joka sijoittui 1200-luvun norjaan ja islantiin.

Onko kukaan muuten lukenut sitä Guilloun ristiretki-trilogian jatkoksi tarkoitettua "Arnin perintö" kirjaa mikä käsittelee Arnin lapsenlasta Birker Jarlia? Ostin jo hyllyyn, mutta saa siirtyä lukujonon hännille, jos ei olekaan mikään kovin hyvä.  
Azincourtin meinasin ottaa seuraavaksi syyniin, kunhan työkiireet vähän hellittävät ja Orm Punaisen jatko-osakin löytyi yhdestä nettidivarista viime kuussa ja tekisi mieli testata tekeekö sekin niin hyvän vaikutuksen kuin ensimmäinen osa minkä luin joskus teini-iässä..

Sharpet on tullu katottua telkkusarjana. Olihan siinä sentään Mr Bean, nimittäin Sean pääosassa. Ihan mukiinmenevää romantisointia, mutta sähkökitaransoitto välillä pilaa immersiota vähintäänkin ärsyttävästi.

Luin Arnin perinnön ja kärsin melkein yhtä paljon kuin Arn-kirjoja lukiessa. Siellä vaan 1200-luvun ruåtsalaiset ammuskelee "pitkäjousilla" ja tuliammuksia syytävillä katapulteilla kenttätaistelussa. Pfff.... Birgerin ristiretki Hämeeseen sivuutetaan noin vain ja muutenkin kirjailijan hahmo elää enemmän ihan omaa kirjanhahmoelämäänsä, kuin tekee mitään mitä historiallinen esikuva sattui tekemään.

Noi Arn-leffat on sikäli harvinaisuus, että kerrankin pääsi sanomaan, että filmi on paljon parempi, kuin kirjat. Eikä se vielä ollut edes paljon kehuttu.