Jalkamies n. 1390

Se edellisen foorumin ketju katosi sitten tuonne bittitaivaan syövereihin joten pistän uuden pystyyn. Eli nyt sain tuon Medieval Tailor's Assistant kirjan ja olen jo tuota hieman lueskellut. Ensimmäisenä pitäisi tehdä siis alushousut.

Mutta jo tässä vaiheessa tulee ongelma. Eli teenkö varhaisemman malliset pitkät joihin lahkeet tulevat kiinni, vai lyhkäsemmät, jolloin esim. haarniska päällä ollessa ne lahkeet tulisi kiinni siihen asetakkiin? Ja siihen asetakkiin tulisi vissiin myös tässä tapauksessa mahdollinen jalkahaarniskointikin kiinni? Vai voinko tehdä pitkät joihin pistän ne lahkeet kiinni ja siitä huolimatta se jalkahaarniskointi tulee siihen asetakkiin kiinni?

Mites sen aluspaidan kanssa? Työ taisitte suositella semmosta mahdollisimman tiukkaa ja ohutta, mutta kuitenkin liikkuvaista mallia? Siis sen haarniskan aluksena olemisen mukavuuden maksimoimiseksi.

Tässä taas aluksi, jatketaan jahka kerroksia tulee enemmän.

Jaa, tee molemmat
Mutta ehkä kannattaa aloittaa varhaisemmasta, helpompi tehdä ja käy myöhemmälläkin ajalla.
Aluspaidassa ei tosiaan kannata olla hirvittävästi väljää. Tee sellainen että menee juuri päälle.

Alushousujen suhteen pääsee helpoimmalla, kun ei tee eikä siis käytä niitä. Täysin keskiaikainen ratkaisu. Melkein yhtä helpolla pääsee, jos ei tee alushousuja, vaan käyttää lannevaatetta.

Mulla on nyt kolmatta vuotta käytössä 2m x 1.6m pellavasuikale, jonka pitkät sivut taittelen kroppani ympäri ja rullaan alas (vähän kuin saunapyyhkeen, mutta jalkojen välistä). Näin kankaan päädyt muodostavat lahkeet ja lahkeen suut.

Oma hypoteesini on, että ainakin alunperin varsinaisten alushousujen virkaa olisi pitkien sukkien kanssa tehnyt juurikin lannevaate. Vaatekappaleen nimi "braies" eli rullattu/kääritty viittaisi mielestäni vahvasti tähän suuntaan (siis jos se on shortsit joihin on ommeltu nauhakuja ei sitä ole mielekästä rullailla enää mihinkään). Monissa kuvalähteissä näkyy outoja liepukkeita näiden kalsarien lahjeosassa, jotka selittyvät luonnollisesti lannevaatteen kulmiksi. Esim. tässä:
http://www.medievaltymes.com/courtyard/images/maciejowski/leaf12/otm12vc&d.gif
Myönnän kuva on 1200-luvulta, mutta vastaavia kuvia / veistoksia löytyy vielä 1400-luvun alustakin.
Ton vyötäisille muodostuvan rullan päällä muuten monet haarniskan osatkin lepäävät mukavasti. Rullan tiukkuudella voi mukavasti säätää kuinka "ilmavan" /"irtonaisen" olon haluaa. Siis että pitääkö boxereita vai istuvampia pöksyjä.

Joo, tuo ratkaisuhan esiteltiin myös tuossa kirjassa. Kirja on muuten todella hyva ja nyt tuntuu silta etta voisi noita vaikeampiakin vaatekappaleita kokeilla tehda. Kiitos vinkista! Kirjan jollain sivulla on esitelty hieman tiukempi versio olikohan coten vai minka hihasta, kaviskohan tuo siihen aluspaidan hihaan vai pitaako sen olla perusmallia eli suora. Kaivan sen sivunumron esille viela illalla.

Aluspaidan hiha on yleisesti suora tai kapeneva, kuitenkin ilman istuvuusleikkauksia (esim tyyliin grand assiette) tai/ja nappeja. Että siinä mielessä kyllä jotain väljyyttä pitää olla että kädet vielä taipuukin...

Killanvanhin kirjoitti:Aluspaidan hiha on yleisesti suora tai kapeneva, kuitenkin ilman istuvuusleikkauksia (esim tyyliin grand assiette) tai/ja nappeja. Että siinä mielessä kyllä jotain väljyyttä pitää olla että kädet vielä taipuukin...

Joo eli kyseessä on sivulla 83 esitelty "trasitional" hihatyyppi (n.1300), jossa on selkäpuolella levennyskiila (eli kiila ei ole kainalossa niin kuin normisti), hieman muotoiltu hartialiitos ja joka kapenee hieman. Hihan sauma kulkee käden takana eikä alla. Tämä siis esitellään lyhyen peruspäällyspaidan "cote" kohdalla, eikä ole grande assiette tyylinen hiha. Tosin tuossa on napit, mutta jos ne jättäisi pois niin tuo voisi toimiakin?

Jokuhan teistä taisi käyttää kiristysnarua aluspaidan edessä, mutta siihen en taida kuitenkaan mennä.

Kyllä kyllä. Mutta se on mekon kaava, ei aluspaidan. En ole missään törmännyt vastaavaan sovitettuun kaavaan aluspaidassa, mutta miksei sellaisia olisi ollut?

Nuo alusvaatteet kyllä aiheuttavat yllättävän paljon harmaita hiuksia ollakeen "vaan" alusvaatteet. Sen alimman kerroksen toimiminen hyvin on kuitenkin todella tärkeää koko varustesetin tomimisen kannalta. Omat isot braiesit ovat toimineet suhteellisen hyvin, kun lahkeet kietoo tiukkaan jalkojen ympäri (ja laittaa pienellä soljella kiinni) ennen sukkien laittamista.

Se nyöritetty alupaita on minulla. Alkaa vedellä viimeisiä, kun tiukahko sovitus on ottanut saumojen kestävyyden päälle... Tarttis tehä uus aluspaita (tai kaks..).

Pistänpä tähän linkin loistavaan kuvaan ainakin näin Fioreistalle:

http://www.man.poznan.pl/~ritter/tmp/Wenecjanie_vs_Barbarossa-fresk_Spinello_Aretin_ok1400.jpg

Spinello Aretinin fresko Sienan Palazzo Publicon seinässä
Toscanassa

Hyvä kuvalähde tuo. Hyvä myös, että herätit tämän mielenkiintoisen aiheen taas henkiin. Oli itteltä päässyt unehtumaan, vaikka tähän piti jo ajat sitten kirjoittaa. Otsikko on sillä tavalla ongelmallinen, että mistä "jalkamiehestä" tässä on nyt kyse? Pohjoismaissa ja tarkemmin sanottuna Suomessa (eli 1390 Österlandissa) ei juuri ollut "jalkamiehiä" sanan varsinaisessa merkityksessä. Laivoin liikkuva talonpoikainen ledung-sotaväki oli käsittääkseni päässyt kuolemaan pois Ruotsin valtakunnan sisäisten sotien aikana. Selvää on, että talonpojat kutsuttiin yhä aseisiin, mutta olivatko he yhtä hyvin aseistautuneita, kuin ledung satakunnat?

Ammattimainen sotaväki oli etupäässä linnojen varusväkeä, jonka totta vie, oli tarkoitus taistella jalan linnaa puolustaessaan tai sellaista valloittaessaan. Nämä kuitenkin liikkuivat paikasta toiseen ratsain ja heidän arkisempi rauhanajan toimensa oli verojen kerääminen, joka suoritettiin siis ratsain kylästä toiseen kulkien. Mahdollisesti talvisin jopa reellä.

Seppo Suvanto Suomen keskiaika 2 kirjan toimittaja ja historian prof. sanoo ko. kirjassa, että huovit olivat raskaan ratsuväen miehiä. Toisaalta sotilasarvoja ei keskiajalla oikeastaan tunnettu ja käsite huovi on sangen häilyvä. Yleisempi termi ruotsinkielisessä lähdeaineistossa lienee knect, joka lienee lainaa saksan vastaavasta poikaa tai renkiä tarkoittavasta sanasta (josta englannin knight myöskin juontaa). Sillä viitataan useimmiten palkkaa sotilaan toimesta nauttivaan heppuun. Suomessahan tuo tunnetaan muodossa nihti. Toisaalta 1500-luvun puolelta on tietoja sellaisista termeistä kuin slottsliggiare ja slottstienare. Näistä ensimmäiset saivat jälkimmäisiä kovempaa palkkaa ja heidän joukostaan valittiin mm. linnan kirjuri. Jälkimmäisten nimitys viittaa palvelijoihin. Liekö tällaista jakoa ollut jo 1300-luvulla on vaikea arvata.

Pohjoismaissa taisteltiin useimmiten jalan. Ainakin taistelukuvaukset Ruotsista antavat ymmärtää, että tanskalaisten ylivoimaista ratsuväkeä vastaan olisi Ruotsissa rakennettu murroksia, joiden takaa ruotsalaiset taistelivat jalan. Länsi-Euroopassa oli 1300-luvun lopulla yleistynyt tapa jalkauttaa suurin osa ratsuväestä ennen taistelua, koska ratsumiehillä on ikävä tapa häipyä taistelukentältä yhtä nopeasti kuin sinne saapuivatkin. Ratsastavan ritarin taistelukentän ylivertainen herruus oli päättymässä. Ideaali ei kuitenkaan ollut vielä kuollut ja koko ylin yhteiskuntaluokka nojasi asemansa juuri tuohon ratsumiehen erinomaisuuteen. Täällä pohjoismaissa oli ilmeisesti katkeamaton perinne taisteluun jalkautumisesta, vaikka ratsulla olisi paikalle tultukin. Syitä on saattanut olla monia. Caesar kirjoitti Gallian sotaretkessään, että eräät germaanit ovat parasta sotaväkeä, koska saapuvat kentälle ratsain, mutta taistelevat jalan, koska näin heillä on sekä ratsuväen liikkuvuus, että jalkaväen kestävyys. Yksi selvä syy täällä Ruotsin kuningaskunnassa johtui juuri siitä laista, jolla kuninkaat olivat yrittäneet 1200-luvun puolivälissä modernisoida armeijaa ja lisätä raskasta ratsuväkeä. Alsnön säännössä nimittäin määrätään verovapaus eli rälssi sellaiselle miehelle, joka saapuu vuosittaiseen katselmukseen ja sotaan sotaratsun ja ratsumihen varusteiden kera. Näiden rälssimiesten (jotka siis keskiajalla edelsivät aatelistoa täällä meillä) taloudellinen etu siis riippui sotaratsusta. Ei ollut mitään mieltä ajaa kallista sotaratsua, joka takaa verovapauden vihollisen keihäsrintamaan, missä kallis eläin saattaa kuolla ja tuottaa näin isännälleen kohtuuttoman suuren taloudellisen menetyksen. Varmaankin myös maasto- ja sääolosuhteilla on ollut oma vaikutuksensa ratsuin käytävän sodan mielekkyyteen. Suuren maailman meininkiä kuitenkin ihailtiin ja yllämainittu Alsnön sääntö määritteli nimenomaan ratsumiehet yhteiskunnan kermaksi.

Noin yleisesti voisi sanoa, että jalan taistelevilla keskiajan sotilailla on harvemmin ollut mitään jalkapanssareita, elleivät he olleet nimenomaan jalkautettuja ratsumiehiä.

Olipas hyvä teksti. Kiitos siitä. Vielä tuosta kuvasta. Tuohan kuvaa siis nykyisen Italian alueen tyyliä. Osaatteko sanoa millaisia haarniskoja nuo tekstiilipäällysteiset on? Coat of plates, ihan kangas päällysteinen rintapanssari, jonkin tyyppinen brigandine vai löytyykö sieltä vähän kaikkia näitä?

Niin. Vaikea sanoa. Kuvista voisi päätellä lähinnä niittien sijoittelun mukaan että siellä on mukana panssareita joissa on isojen levyjen (torsossa) lisäksi pienempiä levyjä siellä missä niitä tarvitaan liikkuvuuden takia enemmän (nuo valkoisissa olevat) ja sitten niitä missä voisi olla suurinpiirtein samankokoisia paloja joka paikassa. Miten niitä sitten haluaa nykyään nimittää, mutta silloin on ollut varmasti kaikkia noita sekaisin käytössä. Isot levyt olivat noin periaatteessa kalliimpia tekemisen puolesta, mutta pienien palojen kasaamisessa enemmän työtä...

Jep. Varsinkin nuo selässä näkyvät kaaret viittaisi johonkin kunnolla räätälöityyn tavaraan vs. tasakokoisia lätkiä ala Wisby CoP.

Tässäpä näitä ehdokkaita tuommoseksi vaatepäällysteiseksi panssariksi:

http://hermineradieuse.aceboard.fr/14766-5135-35189-0-Corrazina.htm
http://thadenarmory.com/authentic/Image002.jpg
http://forums.armourarchive.org/phpBB2/download.php?id=6417

http://picasaweb.google.com/106429173271855997639/MuseoCastelloMilan2010#5513028650672082722
http://picasaweb.google.com/106429173271855997639/MuseoCastelloMilan2010#5513028778607916162
http://picasaweb.google.com/106429173271855997639/MuseoCastelloMilan2010#5513028868355291314

Tuolla tuli jäsenosiossa täysin toisen topicin alla keskustelua Bockstenin miehen pukimista. Aattelin, että jatko sopii luontevasti tämän otsikon alle. Siellä mainittiin, ettei hepulla ollut arvokasta ja että tämä on luontevaa, koska äijä oli tungettu suohon. Todettiin myös, että villavaatteet ukolla on hyvin säilyneet, koska villa säilyy kasvikuituja paremmin suossa. Kuten myös todettiin, että äijällä on saattanut olla pellavaiset aluspaita ja kalsongit, jotka ovat edellä mainitusta syytä aikain saatossa kadonneet.

Puheeksi tuli myös ukkelin sukkien ripustus. Että onko mahtanut olla joku vyötärönauha kalsongeissa mihin sukat on kiinnitetty vai onko painaltanut niin sanotusti "kommandona". Mulla kun sattuu olemaan toi kirja sen puvun tutkimuksista, niin siitä löytyy mielenkiintoinen kuva sukkien ripustuksista. Niissä on reiden etupuolella simmoiset naruset, joilla periaatteessa nää sukat olis voinu kiristää ikäänkuin polven yläpuolelta tiukaksi jalan ympäri. Kyllä se minustakin vaikuttaa kaikin puolin hankalalta paikalta, mutta kun ei tiedä mimmoinen pattipolvi kaveri on ollut, eikä sitäkään kuinka yksilöllisestä ratkaisusta on kyse, nin sekin tulkinta on mahdollinen. Noin yleisesti ottaen tää 1300-luvun loppu (siis kuten otsikossa) on juur sitä aikaa kun helmat alkaa lyhentyä miesimmeisten muotihepenissä niin, että sitä alettiin pitää tapainturmeluksena, jos joku nuorimies karautti paanalle ilman aluskalsonkia. Toisaalta vähemmän trenditietoiset käytti pitempiä helmoja vielä sukupolvia 1300-luvun jälkeenkin.

Tolla bockstenin hepulla oli kuitenkin aika siveellisen pituinen päällysmekko. Varmuudellahan siitä äijästä ei edes tiedetä onko kuollut 1300-luvun alussa vaiko loppupuolella. Tämä on kuitenkin yleisesti ottaen oikein hyvä lähde semmoisesta keskiverto hepusta 1300-luvun Ruåttin valtakunnassa.

Parissa nettiartikkelissa epäiltiin, että päätellen pitkästä liripipestä sekä melko hyvästä vaatteiden leikkauksesta ja materiaaleista kyseessä olisi sittenkin voinut olla hieman korkeampiarvoinen häiskä kuin perus maajussi. Verojen kerääjä tai sotilaiden värvääjä ovat olleet arvauksissa mukana. Molemmat myös selittäisivät sen, miksi joku oli kokenut tarvetta hankkiutua kaverista eroon.

Lisäksi voisin työntää lusikkani tuohon ratsu-/jalkaväki soppaan. Suomen maantiede on tosiaan muuttunut dramaattisesti metsätalouden myötä, aiemmin iso osa pinta-alasta on ollut nimensä mukaan suota, joka on voinut haitata ratsuväen toimintaa jonkin verran. (Pieni viittaus nykyaikaan, ihmettelen välillä, että mitenköhän WWII olisi sujunut, jos täällä olisi tuolloin ollut kuivatettua metsänpohjaa ja metsäautoteitä joka puolella. Infrahan on molempien puolien käytössäja yleisesti pirullinen maasto siirtää suhteessa etua alkeellisemmin varustautuneelle ja paikallisiin oloihin sopeutuneelle.)