Nokkos-ja hamppulangasta

Tähän asti olen tikannut vaatteeni pellavalangalla kasaan ja ollut tulokseen tyytyväinen (sen sijaan että olisin käyttänyt keinokuitua tms.). Mutta jos oikein vakavissaan asiaa mietitään niin aikakauden mukaiset vaatteet pitäisi ommella hamppu-tai nokkoslankaa käyttäen, pellavalankaa kun on käytetty hyvin harvoin.
Onko kellään kokemusta noiden lankojen valmistuksesta? Hampun kotikasvatuksessa on tietyt juridiset ongelmansa joten mielnkiintoni kohdistuu kaikkialla rehottaviin ja sitä kautta helposti saataviin nokkosiin.
Kovasti kiinnostaisi kokeilla, eikä haittaisi vaikka langasta tulisi ensiyrittämällä kaikkea muuta kuin tasapaksua: ompelukoneettomana hiiviskelijänä suoritan kaikki ompeluni joka tapauksessa käsin.

Taidat Teemu viitata puheisiini löydöistä, itse asiassa kyse oli lähinnä Turun kenkä- ym nahkalöydöistä, joissa hamppulanka oli eniten käytetty ja pellava vain muutaman prosentin edestä. Vaatteista en sitten olekkaan ihan varma, mutta miksei samanlainen jakauma voisi olla silläkin puolella. Tosin ei välttämättä.

En tiedä mihin lähteeseen perustuen tulisi käyttää vain nokkos- tai hamppulankaa, koska ainakin nahka-aineistossa on edellämainittujen lisäksi kyllä myös pellavalankaa. En usko, että se olisi ollut ompelulankana sen harvinaisempaa kuin hamppu tai nokkonenkaan. Itse uskon, että pellavan vähäisyys löytöaineistossa johtuu pellavan huonompaan säilyvyyteen maaperässä. (Esim. Bockstenin miehen vaatteissa ei ollut juurikaan jäänteitä pellavaisista alusvaatteista, vaikka villaiset olivat säilyneet hyvin) Tällöin muita lankalöytöjä olisi enemmän (niin kuin onkin). Miksi kankaita olisi tehty pellavasta, mutta ompelulankaa ei?

Mutta kuten todettu, myös nokkonen ja hamppu ovat olleet melko käytettyjä kuitukasveja. Ja jos sitä hamppua haluaa kuiduksi kasvattaa , niin ei ehkä kannata valita sitä "suurikukkaisinta" laijiketta, vaan nimenomaan kuitukasviksi jalostettu lajike. Tällöin muulla kasvikunnalla (l. Sinivuokoilla) ei ole asiaan mitään sanomista. Saatat jopa saada EU-tukea!!!

Jos nyt sitten päätyy nokkoseen, niin sitä alkaisi olla korkea aika kerätä (ellei jo hieman myöhäistä). Kasvin pitäisi olla mahdollisimman pitkä mutta ei liian vanha, jolloin se alkaa puutua ja kuitu ei ole yhtä pehmeää. Kerätyistä kasveista riivitään lehdet irti. Seuraavaksi kasvit kuivataan, tai sitten kuitu irroitetaan tuoreesta kasvista. Joka tapauksessa pintakuitu ( ->talteen) irroitetaan kovasta ydin kuidusta (->roskiin). Helpoimmaksi kokemani tapa oli halkaista varsi yhdeltä sivulta koko pituudelta ja aloittaa kuoriminen tyvestä.

Kuidun käsittely onkin sitten seuraava tarina (jota minulla ei ole...).

Käsittelystä on olemassa jotain kirjallistakin aineistoa, mutta en kyllä nyt muista missä yhteydessä moinen tavara on tullut vastaan. Kuralassa noitten nokkoshommien kanssa jotain puuhattiin...

Lähde tuohon kuitujen käytön jakaumaan on Harjulan "Before the heels" ISBN 978-951-96801-7-0
Hänen mukaansa löydöistä hamppua oli jopa yli 80% luokkaa.

Aistikasta, ylen aistikasta. Kiitokset näistä infopläjäyksistä, syvennyn aiheeseen.